MESK URBAANI UNELMA

Usko Jeesukseen pelastaa

Kalevi Lehtinen puhui evankeliumin ytimestä.

Kalevi Lehtinen, Agape Europe

Aiheemme kolme tärkeää sanaa — usko, Jeesus ja pelastus — sisältävät kaiken, mikä evankelioimistyössä on olennaista. Pelastus on ihmisen aseman ja kohtalon todellinen muutos. Usko yhdistää meidät Kristukseen. Meidän Pelastajamme on kuitenkin Kristus, ei usko. (Joh. 3:16–17)



Jeesus tuli maailmaan ja pelasti ihmiset. Meidän syntimme sovitettiin ristillä. Jeesus otti päälleen koko ihmiskunnan syntitaakan, joka erotti meidät Jumalasta. Kun hän sovitti meidät Jumalan kanssa, Jumalan ja syntisen ihmisen välille avattiin tie. Jeesuksen Kristuksen kautta meillä on vapaa pääsy Jumalan yhteyteen. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

1. Pelastus ei ole pelkästään mielipiteen, ideologian tai asenteen muutos

Kun ihminen turvautuu Jeesukseen, pelastus tekee hänestä Jumalan lapsen ja Jumalan valtakunnan kansalaisen. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen” (Joh. 1:12). Tämä on hyvin tärkeä raamatunkohta, koska se kertoo, että jokaisella maailman ihmisellä on oikeus turvautua Jeesukseen ja pelastua. Meillä Jumalan lapsilla ei ole lupaa ottaa tätä oikeutta pois keneltäkään.

Kun ihminen tulee uskoon, hän ei ole käännytyksen tai miekkalähetyksen kohde, tahdoton uhri tai päänahka, jota on metsästetty. Jumalan lapsi on Jumalan hänelle armosta antaman oikeuden onnellinen käyttäjä. On tärkeää, että meillä on oikea näkökulma evankelioimiseen ja pelastumiseen.

Pelastus ei ole pelkästään mielipiteen, ideologian tai asenteen muutos. Se on enemmän. Pelastus on muuta kuin jonkin ryhmän jäsenyys. Pelastus merkitsee uutta syntymistä; ihminen saa uuden elämän Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Pelastus ei ala vasta kuoleman jälkeen, vaan siitä hetkestä, jolloin ihminen ottaa Jeesuksen Kristuksen uskossa vastaan Vapahtajanaan. Pelastus ei myöskään pääty kuolemaan, vaan se tuo iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä (1. Joh. 5: 10–13).

Pelastuksemme on täydellinen. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Kristus pysyy iankaikkisesti. Sen tähden ”hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa” (Hebr. 7:25). Rakastan näitä sanoja, ”hän voi täydellisesti pelastaa”, sillä täydellinen syntinen tarvitsee täydellisen pelastuksen. Vähempi ei riitä. Pelastus ei ole sellainen ”kiitos, puoli kuppia” -pelastus, jossa annettaisiin vain hiukan pientä vinkkiä, vaan se on sitä, mistä Daavid sanoo: ”Minun maljani on ylitsevuotavainen.”

2. Usko on pelastuksen vastaanottamista

Usko mihin tahansa ei pelasta. Joskus kuulee sanottavan, että eihän sillä ole väliä, mihin uskoo, kunhan vain uskoo. Tämä on harhaanjohtava ajatus, koska se tekee vastaanottovälineestä kohteen. Emme usko uskoomme, vaan uskolla on kohde: Jeesus Kristus.

Monesti kristityt valittavat, että heidän uskonsa on liian heikko, pieni tai vajavainen. Silloin heidän mielikuvansa uskosta perustuu ajatteluun, että usko on ihmisen suoritus. Jos tutkimme Raamattua, tajuamme, että usko on Jumalan teko. ”Se on Jumalan teko, että te uskotte” (Joh. 6:29). Kun Pietari ja Johannes olivat parantaneet ramman miehen, Pietari selitti, että Jeesuksen vaikuttama usko oli antanut miehelle hänen jäsentensä terveyden (Ap.t. 3:16).

Jos valitat, että sinulla on liian pieni tai heikko usko, niin ketä silloin syytät? Sanot Jeesukselle: ”Kyllä sinä olet huono Vapahtaja, kun et ole parempaa uskoa pystynyt minulle antamaan.” Se usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on sellaista uskoa, että sinapinsiemenenkin verran sitä riittää tuomaan täydellisen pelastuksen. Maailman pieninkin usko omistaa koko Kristuksen koko pelastuksen. Ihmisen tekoja siinä ei tarvita. Se on kaikki Jumalasta.

Meidän uskollamme on pohja, koska Kristus on noussut kuolleista (1. Kor. 15:17). Kristus ei ole 2000 vuotta sitten kuollut uskonnonperustaja tai joku ideologian alullepanija. Hän on Jumalan Poika, joka nousi kuolleista ja elää ja vaikuttaa tänäkin päivänä. Kristinusko ankkuroituu siihen tosiasiaan, että Jeesus Kristus on todella noussut kuolleista ja astunut ylös taivaaseen. Hän on meidän Herramme ja Vapahtajamme.

Pelastumiseen ei tarvita ihmisen tekoja. Kristuksen teko ristillä riittää. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8,9) Ihmisten tekoja tarvitaan, jotta sanoma tästä pelastuksesta, jota ihmisen teot eivät voi ansaita, menisi maailman kaikille ihmisille. Paavali sanoo: ”Mekin olemme Jumalan tekoja, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef. 2:10). Olemme Jumalan taideteoksia, instrumentteja, jotka on tehty sitä varten, että hän voisi käyttää meitä tarkoituksiensa toteuttamiseen.

Pyhä Henki synnyttää uskon ja käyttää välineenään Jumalan sanaa. Paavali sanoo, että Jumalan sana on Hengen miekka. Pyhä Henki käyttää sitä synnyttääkseen uskon (Room. 10:13–17). On tärkeää, että uskallamme luottaa Jumalan sanaan ja julistaa sitä, erityisesti ristin evankeliumia. Evankeliumissa on voima, joka pelastaa ihmisen. Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat”, niin juutalaisille, kreikkalaisille kuin kaikille muillekin (Room. 1:16). Tänä aikana tarvitaan kristittyjä, jotka nostavat korkealle ”minä en häpeä evankeliumia” -lipun. Nyt jos koskaan ttarvitaan Kristuksen pelastavan evankeliumin rohkeaa ja tinkimätöntä julistamista.

Usko ja pelastus ovat siis enemmän kuin mielipiteen, asenteen tai käytöksen muutosta. Mutta ellei usko vaikuta mielipiteisiimme, asenteisiimme ja käytökseemme, se on vähemmän kuin nämä. Tänä aikana tarvitaan sitä uskoa, joka näkyy, kuuluu ja tuntuu niin, että meillä on selkeä kristityn identiteetti. Muuten emme pysty tarjoamaan maailmalle vaihtoehtoa.

3. Jeesus on totinen Jumala ja totinen ihminen

Joku sanoo, ettei tällaisessa moniarvoisessa yhteiskunnassa saa julistaa Kristusta ainoana vaihtoehtona. Tämä on harha. Moniarvoinen yhteiskunta koostuu monista yksiarvoisista ihmisistä. Jos me kristityt annamme oman identiteettimme liueta maailmaan ja tulemme moniarvoisiksi, niin Jumalan anti jää välittymättä moniarvoiseen yhteiskuntaan. Sen takia meidän on tärkeää selvästi uskoa siihen, että Jeesus yksin pelastaa meidät.

 

Usko yhdistää meidät Jeesukseen ja tuo meille sen takia pelastuksen, mutta pelastaja ei ole usko vaan Jeesus. Siksi on tärkeää, että rohkeasti tunnustamme Jeesuksen ikuiseksi, lihaan tulleeksi, ristiinnaulituksi, ylösnousseeksi, taivaaseen astuneeksi ja takaisin tulevaksi Jumalan Pojaksi. Aikammeme haaste Jumalan lapsille on, että heillä on Jeesus Kristus Herrana ja auktoriteettina, ei ainoastaan kirkossa tai uskonnollisissa piireissä, vaan elämän joka osa-alueella. Emme voi elää yhden uskon mukaan maailmassa ja toisen uskon mukaan Kristuksen seuraajina kirkossa.

Vallalla olevista maailmankuvista materialismi ei hyväksy Kristuksen jumaluutta ja spiritualismi ei hyväksy Kristuksen ihmisyyttä. Meillä kristityillä on ainoina tässä ajassa sanoma, että Jeesus Kristus on totinen Jumala ja totinen ihminen. Maailma jää vajaaksi, jos emme julista tätä täyttä sanomaa Kristuksesta. Meillä on sanoma koko maailmalle. Ollaan rohkeita, nostetaan lippu korkealle ja julistetaan evankeliumia.