MESK URBAANI UNELMA

Evankelioimistyön haasteet tutkimuksen valossa

Viidestä eri tutkimuksesta koonnut:
Heikki Lassila, Seurakunnan kasvu ry.

Koko tutkimuskooste löytyy pdf-muodossa sivun alaosasta.



Suomi ja suomalaiset

Suomalainen yhteiskunta muuttuu rajusti seuraavien vuosien aikana. Nyt syntyvät ikäluokat ovat noin puolet suurista ikäluokista. Syntyvyys laskee, ja väestö ikääntyy. Kolmenkymmenen vuoden päästä keskivertosuomalainen on noin 50-vuotias. Tulevaisuudessa suomalainen asuu yhä todennäköisemmin yksin kaupungissa. Hänellä on käytettävissään yhä kasvava määrä erilaisia medioita, joista monet ovat vuorovaikutteisia. Englannin kielen merkitys kasvaa, ja maailma on yhä kansainvälisempi ja nopeatempoisempi.

Samalla yhteiskunnan monimuotoisuus kasvaa. Yhä useampi Suomessa asuva ei puhu suomea tai ruotsia. 2000-luvun ihminen poikkeaa tavoissaan ajatella ja toimia 1900-luvun ihmisestä yhtä paljon kuin 1900-luvun ihminen poikkesi keskiajan ihmisestä. Evankelioimisstrategioita tekevien on huomioitava nämä ja muut yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset.

Keitä evankelioidaan?

Kun tehdään evankelioimisstrategioita, pitää ensin päättää, ketkä ovat evankelioimisen kohteita. Vain kolme prosenttia suomalaisista pitää itseään ateistina. Kahdeksan prosenttia suomalaisista pitää itseään uudestisyntyneenä kristittynä, jolla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen.

Oletko uudestisyntynyt kristitty, jolla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen?

Vuosi              Kyllä               En osaa sanoa                     En

1994               10 %               26 %                           64 %

2002               8 %                 23 %                           69 %

Kun on päätetty, ketkä ovat evankelioimisen kohderyhmä, voidaan alkaa seurata tilannetta: kasvaako vai väheneekö evankelioitujen osuus. Näyttää siltä, että ainakin vuodesta 1994 vuoteen 2002 mentiin huonompaan suuntaan, erityisesti nuorten kohdalla. Niiden lukumäärä, jotka vastaavat ”ei” uudestisyntymiskysymykseen, on kasvanut kahdeksassa vuodessa 64 prosentista 69 prosenttiin. Otoksen koon perusteella tilastollisen virheen mahdollisuus on erittäin pieni.

Miten eri ryhmät on saavutettu?

Mitä vanhempi ikäluokka, sitä enemmän uudestisyntyneitä. Myös 15–24-vuotiaita oli otoksissa niin paljon, että muutos kymmenestä prosentista kolmeen prosenttiin kahdeksassa vuodessa on hyvin suuri.

Uudestisyntyneiden ominaispiirteitä

Aktiivisuus

Noin 70 prosenttia uudestisyntyneistä on osallistunut hengelliseen tilaisuuteen viimeisen kuukauden aikana. 0 prosenttia heistä on täysin passiivisia.

Seurakuntayhteys

Noin neljäsosa uudestisyntyneistä kokee itselleen läheisimmäksi jonkun vapaan suunnan, noin kuudesosa jonkin luterilaisista herätysliikkeistä. Noin kymmenesosalle tärkein on jokin kodeissa kokoontuva kristillinen ryhmä. Valtaosa kokee läheisimmäksi itselleen luterilaisen kirkon.

Naiset ja miehet

Uudestisyntyneissä on enemmän naisia (10 %) kuin miehiä (7 %).

Eri alueet

Koko maassa uudestisyntyneitä löytyi lähes yhtä paljon eri alueilla. Pohjois-Suomessa uudestisyntyneitä oli 7 prosenttia, samoin Uudellamaalla. Muualla Etelä-Suomessa heitä oli 9 prosenttia, samoin Keski-Suomessa.

Ammattiryhmät

Keskimääräistä enemmän uudestisyntyneitä oli eläkeläisissä, toimihenkilöissä, yrittäjissä ja työttömissä. Keskimääräistä vähemmän heitä löytyi työläisissä ja opiskelijoissa.

Rikkaat ja köyhät

Alempituloisissa (alle 20 000 euroa vuodessa ansaitsevat) oli melkein kaksi kertaa niin paljon uudestisyntyneitä (13 %) kuin korkeatuloisissa (7 %) (yli 35 000 euroa vuodessa ansaitsevat).

Koulutus

Niissä, joilla oli korkeakoulututkinto, oli yli kaksi kertaa enemmän uudestisyntyneitä (16 %) kuin niissä, jotka olivat käyneet ammattikoulun tai ammatillisen kurssin (6 %). Erityisen paljon uudestisyntyneitä on akateemisten, vähän ansaitsevien naisten joukossa. He toimivat usein ns. kutsumusammateissa.

Vakaumuksen synnystä

Evankelioiminen sinänsä pitäisi kohdistaa sinne, missä sillä on suurin vaikutus. Suurin vaikutus on kodilla. Jos tuemme pienten lasten vanhempien kristillistä kasvatustyötä, olemme suoraan ytimessä. Myös rippikoulun ja erilaisten leirien sekä koulun merkitys on suuri. Jos rippikoulutyö maallistuu ja särmä häviää, häviää myös tärkeä evankelioimismuoto.

Evankelioimistyön pitäisi tähdätä myös siihen, että ihmiset löytävät seurakuntayhteyden. Useimmat olisivat valmiita osallistumaan säännöllisesti jonkin seurakunnan toimintaan. Ihmisten odotukset ja seurakuntien tarjonta eivät aina kohtaa.

Erityisesti on huomioitava, että erilaisten ihmisryhmien odotukset poikkeavat toisistaan täysin. Esimerkiksi nuoret odottavat hyvin erilaista musiikkia kuin eläkeläiset. Selvää on, että tarvitaan erilaisia seurakuntia ja erilaisia työmuotoja, jotta ihmiset voidaan kohdata niin, että he kokevat olevansa tervetulleita. Koska suomalainen väestö pirstaloituu yhä pienemmiksi alakulttuureiksi, erilaisten yhteisöjen tarve kasvaa entisestään. Haasteena on, että Raamatun arvovallasta ja evankeliumin sanomasta ei tingitä.

Mitä ihmiset odottavat seurakunnilta

Ikäluokka 15–24 vuotta

  • uudentyylinen musiikki (29 %)
  • lasten- ja nuortenohjelmaa (25 %)
  • paikka, jossa voisi päästä lähelle muita ihmisiä ja kokea olevansa tärkeä (14 %)

Ikäluokka 25–34 vuotta

  • lasten- ja nuortenohjelma (32 %)
  • vähäosaisista huolehtiminen (28 %)
  • tilaisuuksia muulloinkin kuin sunnuntaisin (21 %)

Ikäluokka 35–49 vuotta

  • vähäosaisista huolehtiminen (27 %)
  • lasten- ja nuortenohjelma (26 %)
  • löytää rauha ja oppia tuntemaan Jumala (23 %)

Ikäluokka 50–60 vuotta

  • vähäosaisista huolehtiminen (26 %)
  • tilaisuuksia muulloinkin kuin sunnuntaisin (21 %)
  • paikka, jossa voisi päästä lähelle muita ihmisiä ja kokea olevansa tärkeä (17 %)
  • löytää rauha ja oppia tuntemaan Jumala (17 %)
  • liturgia (17 %)

Ikäluokka yli 60 vuotta

  • vähäosaisista huolehtiminen (37 %)
  • tilaisuuksia muulloinkin kuin sunnuntaisin (29 %)
  • löytää rauha ja oppia tuntemaan Jumala (28 %)
Evankelioimistyö tutkimuksen valossa, Heikki Lassila