MESK URBAANI UNELMA

Lähetys kuuluu koko kirkon olemukseen

”Erityisesti perinteisen kirkon edustajana voin todeta, että meillä on syytä katsoa peiliin. Olemme usein olleet varsin passiivisia verrattuina moniin vapaakirkkoihin ja vapaisiin suuntiin juuri kirkon mission ja evankelioimisen suhteen”, metropoliitta Ambrosius sanoi.

Metropoliitta Ambrosius, Suomen ortodoksinen kirkko 

Avajaiset 22.1.04 -- Tämä kokous vie meidät kirkon ja oman kutsumuksemme ytimeen. Piispan tehtävä, siis myös piispa Mikon ja minun, on olla oman hiippakuntamme missionääri, olla sen ensimmäinen evankelista. Vastaavasti koko kirkon työ ja evankelioiminen eivät ole vain kirkon tehtävää, vaan lähetys kuuluu koko kirkon olemukseen.



Sanoma ja julistus Jumalan valtakunnasta on mitä keskeisimmällä tavalla kirkon kutsumus ja sitä kautta kirkon tehtävä maailmassa. Niinpä ilman missiota ei ole kirkkoa, sillä kirkko jatkaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen työtä ihmiskunnan pelastukseksi.

Koska Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina, kirkko toteuttaa evankelioimistehtäväänsä. Apostolinen yhteisö varustettiin jo alusta alkaen Pyhän Hengen voimalla julistamaan evankeliumia Kristuksesta, joka kuoli ja nousi ylös kuolleista meidän pelastuksemme tähden. Siksi ymmärrämme myös tänä päivänä, ettei Pyhän Hengen vuodattaminen seurakuntaan ole vain jokin menneisyyden erillinen historiallinen tapahtuma, vaan se on pysyvä lahja, joka antaa elämän kirkolle, suojelee sen olemassaolon ihmissuvun historiassa ja tekee sille mahdolliseksi todistaa Jumalan valtakunnan todellisuudesta myös tällä uudella vuosituhannella.

Ymmärrämme yhteisesti sen, että tämä Pyhän Hengen jatkuva vuodattaminen kirkkoon ja kaikkeen kristilliseen työhön sen yhteydessä on todellisuutta yhtä lailla kirkon jumalanpalveluselämässä, sen yhteisessä rukouksessa ja ehtoollisen vietossa. Ja itse asiassa se tulee todeksi kirkon kaikissa ilmauksissa ja kaikissa ponnistuksissa.

Tämän vuoksi kirkkoa, sen jumalanpalveluselämää tai missiota, sen todistusta ja evankelioimista, emme voi pelkästään määritellä kirkon ja Jeesuksen Kristuksen nimessä yhteen kokoontuneiden ihmisten aktiivisuuden muodoksi. Meille kirkko on siten ennen kaikkea Kristuksen mystinen ruumis maailmassa. Ja kuten Paavali jo sanoi, me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis.

Kasteessa lapsena, tai kasteessa aikuisena, uusi kristitty haudataan ja nousee ylös Kristuksen kanssa. Ehtoollisessa kirkon, Kristuksen mystisen ruumiin, jäsenet tulevat osalliseksi Hänen ruumistaan ja verestään. Ehtoollinen syvimmällä tavalla yhdistää kirkon jäsenet Kristukseen ja samalla toinen toisiinsa. Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osalliseksi tuosta yhdestä leivästä, kirjoittaa apostoli Paavali Korinttolaiskirjeessä.

Tässä Evankelioimiskongressissa meitä jokaista, aivan erityisesti meitä kirkon työntekijöitä, muistutetaan siitä, että evankelioiminen on juuri tässä hengessä kirkon ydintehtävää ja kuuluu kirkon olemukseen. Siinä työssä, niin kuin kaikessa kirkon työssä, me tarvitsemme Hengen johdatusta ja Hengen paloa. Siksi on tärkeää, että jokainen sukupolvi etsii uusia evankelioimisstrategioita ja -tapoja.

Tämän evankelioimiskongressin viisi tavoitetta ovat hyvin keskeisiä kirkon mission ja todistuksen tavoitteita tämän päivän Suomessa ja maailmassa. Siksi tällä kongressilla on myös oma paikkansa auttamassa perinteisiä kirkkoja ja kristillisiä yhteisöjä miettimään uudestaan tämän päivän tilanteessa, mitä todistus Kristuksesta sisältää ja mitä se merkitsee meidän yhteiskunnassamme.

Samalla kun näin ajattelemme, muistamme sen, että kirkon missiolla on paljon laajempi merkitys kuin että se olisi pelkästään jonkinlainen sielunpelastusprojekti. Sillä on myös ulottuvuuksia, jotka ovat meidän jokapäiväisen kokemusmaailmamme ulkopuolella, paljon niitä laajempia.

Perinteinen kirkko on hengellisessä kokemusmaailmassaan ja ajattelussaan nähnyt, että kirkon missiolla ja kirkon todistuksella – myös jokaisen ihmisen elämänkontekstissa – on samalla laaja universaali tai kosminen ulottuvuus. Kirkon missio koskettaa kaikkea olevaista. Sen tavoitteena, olivatpa sen muodot mitkä tahansa – ja eri aikoina tulee olla erilaisia muotoja ja erilaisia tapoja – on aina pyhittää ja uudistaa maailma ja antaa uutta syvempää sisältöä niin aineellisessa kuin hengellisessä mielessä. Tämä kirkon iankaikkisuusulottuvuus, tämä kristillisen uskon eskatologinen perspektiivi ei saa meiltä keneltäkään arkisen työmme keskellä unohtua.

Tämän päivän kirkko on oikeastaan hyvin samantyyppisessä tilanteessa kuin apostolien aikana. Näkyvissä on uskontojen sekoitusta, erilaisia filosofioita ja uusiakin uskontoja, jotka saattavat tuntua meistä hyvin vierailta. Samoin omassakin elämänympäristössämme näemme, miten arkipäivän materialismi on nousussa. Kun ajattelemme varhaisen kirkon todistusta ja missiota, huomaamme alkukirkon pyrkineen aktiivisesti porautumaan siihen yhteiskuntaan ja ajatteluun, jonka keskellä ensimmäiset kristilliset sukupolvet elivät. Sen seurauksena, Hengen hedelminä, syntyi kirkkoisien ajan luovaa teologista ajattelua ja luovaa synteesiä. Yhtä hyvin kristillisen elämäntyylin piirissä syntyi askeettisen elämän valtavaa nousua, joka löi leimansa kristilliseen kirkkoon hyvin pitkäksi aikaa.

Myös tämän päivän tilanteessa, tämän päivän maailmassa, jossa hyvin monet ihmiset etsivät kestävää elämänperustusta ja etsivät toivoa, meidän tehtävämme on avoimella mielellä, ”skarpilla” tavalla ja Hengen johdatuksessa löytää niitä muotoja kirkon työlle ja kirkon missiolle ja kirkon evankelioimiselle, jotka puhuttelevat tämän päivän ihmisiä.

Ortodoksisen kirkon edustajana olen hyvin iloinen siitä, että kirkon missio, kirkon evankelioimistyö on pohjimmiltaan hyvin ekumeenista. Oikeastaan kirkon moderni ekumeeninen liike kuluneen sadan vuoden aikana nousi aidosti juuri lähetysliikkeen pohjalta ja sisältä. Vaikka kirkon jakaantuneisuuden haava on ollut estämässä kristittyjen yhteistä missiota ja todistusta, onneksi vähitellen olemme päässeet keskinäiseen kunnioitukseen ja myös työnjakoon. Tämä on meille yhteinen voimavara ja rikkaus myös tulevaisuutta ajatellen.

Erityisesti perinteisen kirkon edustajana voin myös todeta, että meillä on myös syytä monessa yhteydessä katsoa peiliin sen vuoksi, että olemme usein olleet varsin passiivisia verrattuna moniin vapaakirkkoihin ja vapaisiin suuntiin juuri kirkon mission ja evankelioimisen kohdalla.

Tällaiset kokoukset voivat olla myös meitä perinteisten kirkkojen työntekijöitä ja edustajia omissa yhteisöissämme entistä syvemmin muistuttamassa ja haastamassa yhä uudestaan tähän kirkon syvimpään tehtävään, jota kautta kirkko toteuttaa omaa olemassa oloaan, omaa olemustaan maailman pelastamiseksi.

Suokoon hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala voimansa ja siunauksensa tälle kongressille ja Jumalan Hengen työlle sen jälkeen.