Taide ja luovuus identiteetin vahvistajana ja toiminnan tulkkina

Matti Perttu alustaa luovuudesta. Pöydän takana myös Titta Tunkkari ja Jim Mills.

Mielestäni tämä pätee meihin suomalaisiin ylipäätään, mutta erityisesti suomalaisiin miehiin. Samoin se pätee seurakunnalliseen toimintaan, jossa luovuudelle ei ole ollut riittävästi tilaa.

Mitä luovuus on?

Luovuus on Luojan ominaisuus. Hän ilmentää itseään luomisessa värien, muotojen ja materiaalien loputtoman vaihtelun ja monimuotoisuuden kautta. Jumala on suuri taiteilija. Hän antaa näkyvän hahmon itsessään oleville suunnitelmille, ajatuksille, hahmoille ja kuville. Hän ei ainoastaan ilmaise itseään, vaan Hän myös ilmoittaa itsensä, puhuttelee meitä luomisen ja luonnon kautta.

Luojamme kaltaisina myös meillä ihmisillä on tarve ilmaista itseämme aikaansaannostemme kautta. Kun toteuttamme luovuuttamme, tunnemme mielihyvää ja aikaansaamisen iloa. Kuten Jumalakin.

Luovuus on synnyinlahja. Sen huomaamme lapsesta. Hän on luova, kokeileva, etsivä. Hän nauttii uusien esineiden ja taitojen löytämisestä. Mutta lapsuuden luovuus ei itsestään muunnu osaksi aikuisen identiteettiä. Tarvitsemme rohkaisua, haasteita, malleja ja ohjausta luovuutemme löytämisessä. Tarvitsemme lupaa olla oma itsemme. Luovuus, jos mikä haastaa meitä persoonalliseen kasvuun. Lopulta vain me itse voimme antaa itsellemme luvan luovaan elämään. Mutta mikä meitä on estänyt olemasta oma luova itsemme?

Luovuus identiteetin kehittymisessä

Identiteetti on se kokonaiskuva, joka meillä on itsestämme ihmisinä. Identiteetti ei ole tavallaan koskaan valmis. Käsitys itsestämme kehittyy kasvumme myötä. Se syvenee itsetuntemuksemme kasvaessa ja saa uusia sävyjä peilautumisen kautta toisiin ihmisiin. Se vahvistuu sitä mukaa, kun löydämme luontevan tavan olla oma itsemme. Ja alamme toteuttaa sitä, mitä sisimmässämme olemme.

Sveitsiläinen sosiologi Bauman on sanonut, että 2000-luvun postmodernissa yhteiskunnassa yksilön identiteetti ei tarjoudu annettuna. Se on jokaisen henkilökohtainen, jossain määrin täyttymätön projekti.

Toisaalta postmodernin yhteiskuntamme pirstaleisuus on vaikuttanut meihin suomalaisiin aiheuttaen yhä lisääntyvää hämmennystä ja hukassa olemista. Yksilöllistyminen saattaa olla liian suuri haaste persoonallisen identiteettimme kehittymiselle, kun yhteisö ei enää anna sitä valmiina muottina, johon sovittautua. Vetäydymme hämmentyneinä itseemme ja suljemme toiset ulkopuolelle, mistä seurauksena tulemme yksinäisiksi ja tunnemme tyhjyyttä. Toisaalta nuoremmille ikäluokille yksilöllistymiskehitys on antanut lisää tilaa kokeilla, etsiä ja toteuttaa identiteettiään.

Tuttu klisee tietää, että meillä suomalaisilla on heikko itsetunto. Olisiko niin, että emme ole vielä löytäneet suomalaisuuden sisintä olemusta riittävästi. Olemme sittenkin suhteellisen nuori kansakunta. Emme osaa olla terveellä tavalla ylpeitä siitä, keitä ja mitä olemme. Emme ole kyenneet ottamaan käyttöömme koko potentiaaliamme suomalaisina miehinä ja naisina. Olemme alistuneet siihen typistävään kuvaan, mikä meille on piirretty itsestämme. Tähän kaikkeen ei pitäisi olla mitään syytä, koska yksi jos toinenkin tilasto kertoo, että olemme aivan kärkipäässä kansojen joukossa eri mittareilla mitaten. Toki meillä on edelleenkin omat heikot kohtamme.

Kätketty herkkyys

Mielestäni emme ole osanneet tehdä tilaa ja ottaa käyttöömme sitä herkkyyttä, joka on meille suomalaisille ominaista. Olemme joutuneet kätkemään syvälle jotain olennaista itsestämme. Seurauksena on turhautumista, alemmuutta, itsemme aliarviointia, häpeää ja vihaa. Onko suomalaisen miehen ja nuoren itsetuhoisuus, päihderiippuvuus, väkivaltaisuus, karkeus puheissa ja teoissa osa siitä hinnasta, jonka olemme joutuneet maksamaan herkkyytemme tukahduttamisesta?

Etenkin suomalaisen miehen identiteettiin liitetään sellaisia määreitä, jotka jo sellaisenaan rajaavat meitä. Oletan, että karkea kielenkäyttö, kaksimieliset jutut, hyväksynnän etsiminen saavutusten ja etenkin kielteisten saavutusten avulla, kertovat omaa kieltään herkkyyden salaamisesta ja peittämisestä. Ja vaikkei herkkyyttä tarvitsekaan ilmaista sentimentaalisuutena, tulisi se päästää hedelmöittämään itse kunkin persoonallista tapaa ilmaista itseään ja tulla esiin yksilöllisenä ihmisenä.

Arvelen, että merkittävin tukahduttava tekijä suomalaisen herkkyyden ja luovuuden ilmitulemisessa on ollut ankara jumalakuvamme. Sen lähtökohta on esikristillisessä jumalakäsityksessämme, jonka olemme sokeasti hyväksyneet osaksi kristillistä jumalakuvaamme. Tämä ankara, rankaiseva ukko ylijumala se edelleenkin heittelee salamoita ja tulisia kiviä kaikkien salassa pahaa tekevien ilkeiden lasten päälle!? Tämä pakanallinen jumalakuva tulee vieläkin esiin vieläpä viimeisimmässä raamatunkäännöksessä. Luemme 2. Mooseksen kirjasta luvussa 20 jakeessa 5 ja luvussa 34 jakeessa 14, että meidän Jumalamme on kiivas Jumala!!

Rakastava ja kiivas kuva Jumalasta sulkevat toisensa pois. Oikeampi käännös sanoisi Jumalaa mustasukkaisesti omistavaksi Jumalaksi. Englanninkielinen King James käännös on vuosisatoja käyttänyt tässä sanaa Jealous! Tämä kohtalokas käännösvirhe, jos mikä on syövyttänyt suomalaiseen kasvatukseen ankaruuden ja rangaistuksen uhan. Kuka sellaista Jumalaa tahtoisi palvella. Nykyhengellisyydessä olemme peittäneet tämän epäjumalan kasvot toisella epäraamatullisella opilla ylisuvaitsevasta kiltistä isoisä-jumalasta, joka automaattisesti ymmärtää ja armahtaa kaikkea, mikä liikkuu. Näin olemme poistaneet yhden harhan toisella säilyttäen itse ongelman. Lopputuloksena on todellisesta Jumalasta vieraantunut sukupolvi, joka pysyttelee Jumalasta mahdollisimman kaukana tietämättä miten uskomattoman ihmeellinen todellinen Taivaallinen Isämme on. Kansamme sieluun on jäänyt syvä haava eikä se parannu minkään muun kuin aidon Jumalan tuntemisen kautta. Myös luovuutemme on suurelta osin tästä syystä ollut syväjäässä. Asiat muuttuvat vasta, kun tulemme tekemisiin Luovuuden itsensä kanssa.

Nuoret ja luovuus

Viime aikoina on eri yhteyksissä tuotu esiin huoli suomalaisen nuorison pahoinvoinnista. Erityisesti murrosiässä olevat pojat näyttäisivät olevan vaaravyöhykkeessä. Osin koulujärjestelmämme joustamattomuuden vuoksi ja osin siksi, ettei meillä ole ylipäätään riittävästi ymmärrystä siihen, millaisia kasvun rakennusaineita murrosikäinen nuori tarvitsisi. Nuorelle tyypillinen kapinointi ja kyseenalaistaminen uhkaa muuttua pysyväksi elämäntyyliksi ilman oman identiteetin todellista löytämistä. Koko elämästä tulee yhtä näyttämistä ja oman paikan etsimistä keinoista välittämättä.
Nuoren agressiivisuutta ja energian purkamista tulisikin voida ohjata luovuutta edistävään suuntaan. Tässä onkin tapahtunut kehitystä. Eräs nuorisotyöntekijä totesi, että hänen kokemuksensa mukaan noin joka viides nuori soittaa jossain bändissä. Toiset nuoret ovat ottaneet kaiken vapaan seinäpinnan graffitimaalaustensa alustoiksi. Skeittausporukat näyttävät taitojaan ympäri kaupunkia. Sarjakuvapiirtäjien joukko kasvaa. Stand up- komiikan harrastajajoukko samoin. Eli lahjoissa löytyy. Mutta ei aina odotetulla perinteisellä tavalla. Nuoret etsivät ja löytävät uusia ilmaisumuotoja, joista lopulta kehittyy kasvavien harrastajajoukkojen kansantaidetta. Tällaiselle nuorten luovalle harrastustoiminnalle tulisi löytyä tilaa myös seurakuntatoiminnan puitteissa, muuten nämä nuoret purjehtivat muualle.

Nyt olisi tilausta uudenlaiselle suomalaiselle mieskuvalle etenkin seurakunnissa. Miehen missio on halu valloittaa uutta maaperää. Jospa saisimme nuoret miehet valjastettua positiiviseen yhteiskunnan muuttamistoimintaan suuntaamalla nuorten luovia harrasteita purkamaan vanhojen perinteiden turhia painolasteja ja luomaan uusia haasteita niin seurakunnassa kuin koko yhteiskunnassakin. Siinä haastetta meille seurakuntatyön konkareille kerrakseen. Tarvitsemme uutta ymmärrystä nuorten aktiviteetteja kohtaan ja luottamusta nuoriimme silloinkin, kun he tuovat esiin uusia omintakeisia toimintatapoja ja kyseenalaistavat vanhoja.

Suomalaisen luovuuden lahjat käyttöön

Professori Erkki Pohjola, Tapiolan maineikkaan kuoron perustaja ja maailmankuulun Tapiola- soundin luoja on todennut, että maailmassa on kolme kansakuntaa, joiden parissa löytyy samankaltaista erityistä musiikillista lahjakkuutta. Nuo maat ovat Suomi, Japani ja Unkari. Merkillistä on se, että esim. itsemurhatilastossa nämä kansakunnat ovat aivan kärkipäässä. Luovuuden lahjat lisäävät myös epäonnistumisen ja murtumisen riskiä. Luovat ihmiset ovat joskus hauraita ja erityisesti, jos he eivät löydä luovuudelleen ilmaisukanavaa.

Näyttää siltä, että Jumala on antanut suomalaisille runsaasti luovuuden lahjoja. Tehtävämme on tunnistaa nuo lahjat, kehittää niitä ja käyttää niitä itsemme, toistemme ja Luojamme iloksi. Vastuumme on myös luoda olosuhteet, joissa nämä lahjat pääsevät turvallisesti kehittymään ja kukoistamaan.

Seurakuntatoiminnan piirissä on ollut ymmärrystä luovuudelle ja taiteelle vain valikoivasti. Musiikki ja laulu ovat itsestään selvästi kuuluneet seurakunnalliseen käyttöön. Tanssi, draama, teatteri, kuvataiteet, runous ja monet käden taidot ovat jääneet vähemmälle huomiolle tai olleet jopa torjuttuja. Sen lisäksi monet ihmiset, joilla on selvästi taiteellisia lahjoja eivät ole saaneet seurakunnasta rohkaisua kehittää lahjojaan. Onneksi tämä kehitys on osin muuttumassa. Olemmeko vihdoinkin tulossa siihen, että löydämme suomalaisina lahjamme, luovuutemme ja sen kautta kutsumuksemme yksilöinä ja kansakuntana?

Luovuuden lahjojen vapauttaminen seurakunnissa avaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet yhteyksiin ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Verkotumme sitä kautta luonnollisella tavalla yhteiskuntaan sen uutta luovana osana.

Meidän unelmamme tulee olla, että kristittyjä taiteilijoita on kaikilla taiteen aloilla ja että he ovat alansa parhaita, eivät vain seurakunnallisen kentän keskellä, vaan koko kansan kulttuurielämän eri alueilla. Tähän suuntaan kehitys näyttäisikin olevan menossa. Se, jos mikä on Jumalan armoa ja johdatusta.

Johtopäätökset ja toimintaehdotukset

Teesistäni luovuutemme liiallisesta torjumisesta seuraavat johtopäätökset ovat:

Vastuumme ja tehtävämme on

1. tunnistaa ja tunnustaa luovuuden lahjat kansassamme ja erityisesti nuorisossamme.
2. myöntää laiminlyöntimme seurakuntatoiminnassa luovuuden ja taiteiden alueella ja tehtävä tässä selkeästi parannusta.
3. luoda uutta seurakunnallista kulttuuria, jossa kaikki luovuuden lahjat ovat tervetulleita rikastuttamaan seurakuntayhteisöjen rakentamista.
4. rohkaista nuoria ja lapsia etsimään, kehittämään ja toteuttamaan kaikkia Jumalan antamia luovuuden lahjoja ja luotava tälle kehitykselle edellytyksiä, ohjausta ja toimintamalleja.
5. kutsua taiteilijat osaksi seurakuntiemme rakentamista ja tuettava heitä ilmaisemaan taiteen ja luovuuden keinoin Jumalan suuria tekoja.
6. löytää ja tulkita uudelleen luovuuden raamatullinen perusta ja kunnioitettava Jumalaa paitsi Isänämme ja Lunastajanamme, myös Luojanamme.
7. tehdä työtä luovuuden ja taiteen hyväksi aina siinä määrin, että kristityt taiteilijat tulevat esiin korkeatasoisen taiteen tulkitsijoina kaikilla taiteen ja kulttuurielämän sektoreilla.
8. luottaa siihen, että vaikka luovuuden vahvistuminen nostaa esille epäkohtia ja aiheuttaa ristiriitoja, se panee liikkeelle Jumalan tahtomia muutosprosesseja, mikä on kaiken kehityksen edellytys.
9. muistaa, että Jumala luo jatkuvasti uutta ja tälle Jumalan jatkuvalle luomistyölle - myös itse kunkin luovuuden kautta - on valmistettava tilaa niin seurakunnissa kuin koko yhteiskunnassa.