Evankeliumia luovasti Pajan vetäjät Matti Perttu (vas.), Titta Tunkkari ja Jim Mills miettivät ryhmän kanssa taiteen asemaa evankelioinnissa. E4-kongressin nettitoimitus Pajassa pohdittiin, miksi taiteita ei ole osattu arvostaa ja käyttää seurakunnissa ja mietittiin, kuinka niitä voitaisiin hyödyntää paremmin. Taiteisiin kuuluvat tässä kaikenlainen ilmaisu kuvataiteista ja kirjoittamisesta näyttelemiseen ja tanssiin. Musiikki on ollut poikkeus, sillä se on ollut mukana jollakin tavalla koko seurakunnan historian. Keskusteluissa nousi esille, että dualismi, eräänlainen mustavalkoisuus, istuu syvällä suomalaisessa kristillisyydessä. Asioiden pelkistäminen sopii suomalaiseen kulttuuriin ja luterilaiseen perinteeseen. Uskonpuhdistuksessa riisuttiin kirkkoa ylimääräisestä ulkoisesta komeudesta, mutta samalla ehkä suljettiin myös pois paljon kaunista, joka olisi voinut olla osa Jumalan palvelemista. Pajan alustuspuheenvuoron pitänyt Jim Mills keskittyi lyhyesti taiteen tekemisen ytimeen. Kulttuurin ytimessä on aina usko tai uskomus, joka ohjaa sitä, millainen maailmankuva meillä on. Maailmankuvasta taas seuraavat arvot ja käyttäytyminen. Luovuuteen vaikuttavat nämä kaikki. Millsin mukaan seurakunnissa pitäisi pureutua maailmankuvaan. Meidän uskosta seuraava maailmakuvamme ja Jumalankuvamme on oltava kunnossa, jotta antaisimme Jumalastamme oikean kuvan luovuutemme välityksellä. Sanoma kuulluksi Jim Mills korosti sitä, että Jumalan kansan tulisi olla edistyksellistä. Meidän täytyy toimia maailmassa ajanmukaisesti, jos haluamme saavuttaa sen. Meidän täytyy puhua ihmisille evankeliumia kielellä, jota he ymmärtävät. Näin Jeesuskin teki: hän liikkui tavallisten ihmisten keskellä ja käytti vertauksia ja tarinoita, joita he ymmärsivät. Nykyinen kulttuurimme on visuaalisempi kuin koskaan ennen. Ihmiset ovat ehkä väsyneet sanoihin. Siksi tarvitsemme taiteen keinoja Jeesuksesta kertomiseen. Useita uusia väyliä Taiteita voidaan käyttää evankelioinnissa monipuolisesti. Erilaiset draamat, pantomiimit, teatteriesitykset ja musikaalit ovat tehokkaita evankeliumin välineitä. Kristittyjen tanssijoiden esitys voi puhutella monia. Yksi saavuttamiskeino on pukea hengellinen sanoma sellaiseen muotoon, joka on tuttu ihmisille seurakuntien ulkopuolella, maallisiin lauluihin voidaan esimerkiksi tehdä hengelliset sanat tai uusia hengellisiä lauluja voidaan tehdä ihmisille tutulla tyylillä, vaikkapa tangoksi! Sanoma ikään kuin kehystetään uudelleen. Pajassa pohdittiin, kuinka vakaumuksellisia kristittyä taidetta esittävien pitäisi itse olla. Voiko kristillisessä tanssiesityksessä olla mukana ammattitanssija tai innokas amatööri, joka ei täysin allekirjoita kristinuskoa? Titta Tunkkari esitti kaksi erilaista tilannetta, joissa suhtautumistavat eroavat toisistaan. Joskus on tarkoituksenmukaista ottaa mukaan ryhmään ei-kristittyjä, jotta heille voidaan evankelioida yhdessä tekemisen kautta. Toisaalta on tilanteita, joissa pääasia on evankelioida yleisöä esityksen välityksellä. Silloin on tärkeää, että kaikki ryhmän taiteilijat ovat vakaita kristittyjä ja uskovat sanomaansa. Väline vai itsessään arvokas? Toisaalta mietittiin onko oikein, jos taiteella on vain välinearvoa. Vallalla on pitkään ollut malli, jonka mukaan taide on kristityille hyvää ja sallittua vain, jos sitä käytetään suoranaisesti evankelioimiseen. Kristittyjen ei tarvitse silti tuntea syyllisyyttä, jos he tekevät taidetta taiteen tekemisen ilosta, tai itseään ilmaistakseen. Pajassa mietittiin sitäkin, kuinka korostetusti kristityn taiteilijan pitää tuoda taiteessaan esille kristillisyyttään. Riittääkö, että hän tekee taidettaan kristillisestä maailmankuvastaan käsin, vai pitääkö aina kertoa selväsanaisesti, että tämä on kristillistä taidetta? Hyvänä ohjenuorana pidettiin sitä, että taiteesta ei saisi tulla ”jumalaa”. Kristitty taiteilija voi sen sijaan tehdä taidetta iloisin ja kiitollisin mielin muistaen, että se on lahja Jumalalta. Jumala luovuuden lähteenä Keskustelussa tehtiin huomio, että varsinkin korkealaatuinen kuvataide on usein hyvin synkkää ja ahdistavaa. Vaarana on, että myös uskovaiset taiteilijat tuovat taiteessaan esille vain negatiivisia tuntemuksiaan. Jumalan avulla kuvataiteillakin voi silti ilmaista iloa ja kauneutta. Taiteilijanlahjansa voi antaa Jumalalle ja sanoa, että käytä sinä. Paras tulos syntyy, kun menee ensin Jumalan luo ja sitten vasta kynän tai pensselin luo. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että kristityn taiteilijan ei tarvitse kätkeytyä hymynaamion taakse, vaan hän saa rehellisesti käsitellä myös pelkojaan ja negatiivisia tunteitaan. Taide voi palvella paitsi evankeliumin eteenpäin viemistä, myös tekijäänsä. Taide on hyvä terapia- ja hoitomuoto. Jim Mills totesi, että taiteilijoiden puolesta tulisi rukoilla ja heitä tulisi tukea aivan kuin lähetystyöntekijöitä – sitähän he ovat.
|