Taiteilijat seurakunnassa voimavara

Taiteen vähyys Suomen seurakunnissa, vaikea kierre

Suomessa ei ole viime vuosikymmeninä rohkaistu eikä kannustettu taiteilijoita lahjojensa käyttämiseen.

SEURAUS: Kristitty taiteilija on joutunut valitsemaan joko kutsumuksensa taiteilijana tai kutsumuksensa kristittynä.

SEURAUS: Suuri määrä uskovia jotka kieltävät itseltään luovat lahjansa, sekä suuri joukko taiteilijoita, jotka ovat katkeria ja kieltävät kaiken kristillisen.

SEURAUS: Yhteiskunnan taide on jumalatonta, seurakunnassa eivät taiteet kukoista.

SEURAUS: Kristittyjä ei rohkaista käyttämään ja kehittämään taiteellisia lahjojaan, niiden arvoa ei nähdä, eikä niillä ole paikkaa seurakunnassa.

Viime vuosina on alettu ymmärtää taiteen arvoa ja mahdollisuuksia tämän päivän yhteiskunnassa ja tavoitettaessa ihmisiä.

ONGELMA: Seurakunnista puuttuu osaamista, näkemystä ja rohkeutta tehdä taidetta. Kristillisellä taiteella ei ole resursseja, tiloja eikä tilaisuuksia. Tuloksena on usein amatöörimäistä räpeltämistä, joka ei tavoita yhteiskuntaa.


Ratkaisuehdotuksia:

Seurakuntien pastorit, paimenet yms. ”koulutetaan” ymmärtämään korkeatasoisen taiteen mahdollisuuksia kommunikointivälineenä.

Harvoja kristittyjä ammattilaisia kannustetaan, heidän puolestaan rukoillaan, heitä tuetaan myös silloin kun he tekevät virheitä.

Taiteen olemassaolon oikeus ja myös itseisarvo hyväksytään, ei pelkkää välinearvoa (vrt. ainoa olemisen oikeutus kristillisenä ”propagandakeinona”). Seurakuntalaisia kannustetaan käyttämään lahjojaan itseilmaisussa, rukouselämässä, ylistyksessä, harrastuksena, seurakunnan tilaisuuksiin annetaan taiteelle ja taiteilijoille mahdollisuuksia palvella lahjoillaan.

Nuoria taiteilijan alkuja kannustetaan opiskelemaan ja kehittämään lahjojaan. Heidän kanssaan kuljetaan ja heitä tuetaan myös kasvukivuissa.

Taidehankkeita tuetaan, niille varataan resursseja ja annetaan tilaa.