Uskonnollinen vaikuttaminen mediassa -- propagandaa vai evankelioimista?

Kaikki viestintä on pohjimmiltaan vaikuttavaa ja suostuttelevaa sekä johonkin arvopohjaan perustuvaa. Viestintä perustuu alussa tosiasioihin ja antaa tilaa arvioida ja prosessoida kuulemaansa. Propagandaksi se muuttuu, kun mukaan tulee tavoitteellinen vääristely sekä tosiasioiden ja valheiden yhdistely vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Tutkiessamme uskonnollista vaikuttamista mediassa pitää kysymystä tarkastella samanaikaisesti niin viestinnällisenä kuin hengellisenä ja teologisena prosessinakin. Kristillinen media käyttää inhimillisen viestinnän lainalaisuuksia, mutta on enemmän kuin ne. Tarvitaan sekä ammatillista osaamista että hengellisten lainalaisuuksien ymmärtämistä ja huomioimista. Propagandisti tekee käännytystä ilman, että prosessissa on tapahtunut Pyhän Hengen aikaansaamaa muutosta.

Teologinen näkökulma on selvä: kristilliselle kirkolle annettiin lähetyskäsky. Siitä nousee positiivinen motivaatio ja missio käyttää mediaa evankelioimistyössä sekä Suomessa että ulkomailla.

Syvempi kysymys on kuitenkin se, mikä osuus evankelioinnissa tulee olla Jumalan työtä ja mikä kristittyjen. Historia osoittaa, että myös kristityt käyttävät joko tietoisesti tai huomaamattaan manipuloivia menetelmiä. Markkinointipainotteisella tarkoitus pyhittää keinot - ajattelulla on riskinsä. Tuloksena on usein käännynnäisiä tai uskonnollisia mediakuluttajia. Tällöin evankeliumin armo ja parannus eivät ole toteutuneet.