MESK URBAANI UNELMA

Kristillisen median oikeutus ja tehtävä

Taisto Lehikoinen, Media Cabinet Oy

Onko uskonnollinen media yksiselitteisen myönteinen ilmiö? Eikö siihen liity myös individualismia ja egoismia ja pika-kulttuuria ruokkivia piirteitä?

Jos kerran uskonto on yhä helpommin saatavilla eri muotoihin tuotteistettuna, eikö tämä juuri vesitä ja laimenna uskontoa eli käänny alkuperäisiä tarkoituksiaan vastaan?




Väitän, että kristillinen media on aina reaktio mediateknologiseen ja yhteiskunnalliseen murrokseen. Se tarkoittaa, että kristilliset mobiilisovellukset, radio, televisio, Internet -palvelut ja muut kristilliset mediatuotteet eivät koskaan ole syy individualismiin tai muihin kielteisinä pidettyihin trendeihin, vaan ne ovat kristillisten yhteisöjen vastaus niihin. Toisin sanoen kyse on teologisessa ja missiologisessa mielessä mediakulttuurin haltuunotosta Kristukselle. Toki tarvitaan oikeanlaista ns. kontekstualisointia, tulkintaa siitä, mitkä piirteet mediakulttuurista ovat kristillisten arvojen mukaisia ja mihin taas ei pidä sopeutua.

Kristinuskon historia on mitä suurimmassa määrin myös mediahistoriaa. Mikään yhteisö ei ole hyötynyt esimerkiksi kirjoitus- ja kirjapainotaidosta niin paljon kuin kristillisyys. Ensin mainittu mahdollisti kristinuskon muuttumisen paikallisesta uskonnosta maailmanuskonnoksi. Kirjapainotaito taas loi uskonpuhdistuksen edellytykset: Lutherin kirjoitukset olivat aikansa bestsellereitä ja levisivät painettuina kulovalkean tavoin. Gutenbergia on siis osaltaan kiittäminen siitä, että asumme protestanttisessa Suomessa.

Ei siis ole olemassa mitään “alkuperäistä” kristillisyyttä, joka olisi riippumaton siitä kulttuurista, jossa uskoa eletään. Nykyään mediakulttuuri on keskeisimpiä elämäämme jäsentäviä voimia. Suomalainen käyttää päivittäin erityyppistä mediaa yhdeksästä kymmeneen tuntia. Se ei voi olla vaikuttamatta yksilöiden maailmankuvaan.

Varsinkin kristillisen median yhteydessä on tärkeää erottaa viestin muoto ja sisältö. Kristillisen median on rohkeasti etsittävä merkityksellisiä ja puhuttelevia muotoja. Perinteisillä jumalanpalvelus- ja kokoussisällöillä on oma paikkansa, mutta on myös rohkeasti tehtävä kristillisiä tietokonepelejä, talk-show -ohjelmia, mobiilipalveluja...

Volyymeiltään ja taloudellisilta voimavaroiltaan kristillinen media on aina oleva vähäistä valtamediaan verrattuna. Kristillinen media versoo aina kristillisten yhteisöjen elinvoimasta eli on niiden hengellisen tilan mittari. Mitä rohkeammin ja vahvemmin yhteisö on kiinni elämän sykkeessä, sitä laadukkaampaa, runsaampaa ja puhuttelevampaa on myös sen tuottama media. Kansainvälisesti onkin havaittu, että kasvavien kristillisten yhteisöjen tärkeä piirre on se, että niissä käytetään mediaa luovasti ja rohkeasti.

Uudet mediateknologiat todennäköisesti ruokkivat kristillisen yhteisöllisyyden kannalta kielteisiä trendejä. Tästä ei kuitenkaan pidä päätellä, ettei näitä teknologioita tule soveltaa kristillisen sanoman alustoina.  Jos ihmiset eivät osallistu kristillisen yhteisön toimintoihin, on kristillisen yhteisön — meidän — mentävä heidän luokseen. Siihen meidät on kutsuttu. Lähetyskutsu ulottuu siis myös mediakulttuuriin yhtä lailla kuin muihin, kaukaisempiin kulttuureihin.