Tarvitaanko evankeliumia mediassa Sami Jalonen (vas.), Martti Ojares ja Thorleif Johansson median pyörteissä. E4-kongressin Media strategiapajan paneelikeskustelussa pohdittiin evankeliumin näkymistä eri medioissa. Mihin suomalainen uskoo - tarvitaanko evankeliumia? Ilkka Halava, RISC Monitoria toteuttavan MDC RISC International Oy:n toimitusjohtaja RISC Monitor on tutkimusohjelma, joka on 25 vuoden ajan tutkinut suomalaisten arvoja, asenteita, elämäntyylejä ja hyvän elämän kuvaa. Evankelis-luterilaisen kirkon käyttämä KirkkoMonitor on osa RISC Monitoria. RISC Monitoria käyttävät myös yritykset, järjestöt, media, puolustusvoimat, TEKES, oppilaitokset sekä eräät ministeriöt. Mediakanavassa esitellyt tutkimustulokset käsittelevät suomalaista hengellisyyttä uudesta näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on identifioida suomalaisen hengellisyyden tila tavalla, joka yhdistäisi kirkon ja vapaiden suuntien näkemystä yhteisistä lähtökohdista ja loisi pohjan evankeliointityölle Suomessa. Samalla on tarkoitus täydentää Moderni kirkkokansa -julkaisun kuvaa yksityisestä spiritualiteetista. Postmodernit yleisöt Johanna Sumiala-Seppänen, Jyväskylän yliopiston mediatutkija viestintätieteiden laitokselta, oppiaineena journalistiikka. Tällä hetkellä Johanna työstää mediahistoriallista tutkimusta Kotimaa-lehdestä. Väitöskirjassaan hän käsitteli medioitua uskontoa postmodernissa televisiossa. Miten medioitu uskonto (eli siis mediassa esiintyvä uskonto) liittää yksilöjä yhteisöihin. Väitöskirjassa tutkitaan kuinka se tapahtuu silloin, kun uskonnollista viestintää harjoitetaan sekulaarissa ja kaupallisessa mediassa eli televisiossa. Kävi ilmi, että uskonto joutuu sopeutumaan kaupallisen television pelisääntöihin. Se tarkoittaa sitä, että medioidussa uskonnossa korostuvat henkilöt, koska televisio henkilöi asiat. Toiseksi medioidussa uskonnossa korostuvat elämykset ja kokemukset, koska televisio janoaa näyttää suuria tunteita. Kolmanneksi medioidussa uskonnossa korostuu ajatus uskonnosta kulutuksen kohteena. Postmoderni yleisö muodostuu valitsija-kuluttajista, jotka lähestyvät mediaa kaupallista kysynnän ja tarjonnan logiikkaa noudattaen. Edellä mainitusta seuraa, että kristillisen viestinnän harjoittajien mahdollisuutena on erityisesti sekulaarissa mediassa 1) pelata tätä mediapeliä, 2) jäädä kokonaan ulkopuolelle tai 3) yrittää luoda uudet säännöt Miten seurakunnat käyttävät mediaa Taisto Lehikoinen, FT, sisältöjohtaja kristilliseen viestintään erikoistuneessa Media Cabinet Oy:ssä. Hän väitteli viestintätieteiden tohtoriksi kesällä 2003 kirkkojen ja herätysliikkeiden viestinnästä työllään “Religious Media Theory. Understanding Mediated Faith and Christian Applications of Modern Media.” Kristillisen viestinnän yksinkertainen lähtökohta on se, että uskoa ei voi olla ilman viestintää. Onkin selvää, että menestyvät ja kasvavat kristilliset yhteisöt ovat osaavia myös viestinnässään... Eri kirkoilla ja herätysliikkeillä on vahva ja omintakeinen viestintäajattelu ja -teologia, johon heidän viestintätoimintonsa pohjautuvat. Liberaalit protestanttiset kirkot painottavat dialogisuutta ja arvokeskustelua, ajatus mediaevankelioinnista on niille vieras. Evankelikaaleja motivoi luonnollisesti mediaevankeliointi. Katoliset ovat erittäin aktiivisia, ja heille media on keino välittää kokonaisvaltaisesti kirkon traditiota sekä osoittaa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Ortodokseille puolestaan kirkon ikiaikaisen tradition ja pyhien symbolien viestiminen on tärkeää. Kukin yhteisö voi määritellä viestintänsä keinot ja tavoitteet omista lähtökohdistaan. Kristilliset yhteisöt ovat keskimäärin varsin vanhoillisia omaksumaan median uusia mahdollisuuksia. Mediahistoria osoittaa, että uuden median mahdollisuudet nopeasti omaksuneet uskonnolliset yhteisöt ovat menestyneet paremmin kuin ne, jotka eivät ole halunneet omaksua uusia viestintämalleja. Uudet mediat Teologian maisteri Sami Jalonen toimii Alma Median R&D-yksikössä johtajana. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. uusien liiketoimintojen synnyttäminen. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän on toiminut mm. Radio Novan ja Classic FMn ohjelmajohtajana ja toiminut Helsingin kristillisen opiston radiolinjan vastaavana opettajana. Siinä missä radio ja televisio ovat massamedioita ja yksisuuntaisia, uudet mediat ovat lähes poikkeuksetta kaksisuuntaisia. Tämän takia uudet mediat antavat kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia kommunikoida vastavuoroisesti jopa paikasta ja ajasta riippumatta. Uudet mediat ovat myös paljon henkilökohtaisempia kuin perinteiset massamediat. Uudet mediat eivät tavoita "vastaanottajia" samassa määrin kuin perinteiset mediat. Eivätkä vastaanottajat ole enää vastaanottajia sanan vanhassa merkityksessä. Uusien medioiden käyttäjät eivät vain seuraa, vaan käyttävät mediaansa. He etsivät tietoa, keskustelevat tai reagoivat henkilökohtaiseen viestiin. Tulevaisuudessa uudet mediat ovat vieläkin henkilökohtaisempia. Huomisen uudet mediat seuraavat käyttäjän elämää ja reagoivat tilanteeseen ottaen huomioon ajan, paikan ja jopa tunnetilan. Näin huomisen mediasta on hyvää vauhtia tulossa jotain sellaista, mikä on koko ajan läsnä ja omalta osaltaan määrittää ihmisen elämää. |