MESK URBAANI UNELMA

Onko Jumalalla mielipide luonnonsuojelusta?

Lennart Saari

Lennart Saari, A Rocha -kristillinen luonnonsuojeluyhdistys

Jopa 550.000 suomalaisnuorta haluaisi toimia luonnonsuojelujärjestössä. Suomalaiset ylipäänsä rakastavat luontoa. Onko kristityillä antaa heille mitään?



Elämme yhä pahenevien ympäristöongelmien aikaa. Varsinkin monet nuoret näkevät tilanteen hyvin selkeästi. Linkolalainen epätoivo on valtaamassa alaa. Tätä ehkä voitaisiin kuvata sillä seinäkirjoituksella, jonka joku sattui lukemaan Belgradissa Jugoslavian pommitusten aikana: "menneisyytemme on kammottava, nykyisyyttä emme kestä, onneksi meillä ei ole tulevaisuutta". Ellei ole Jumalaa, tämä on totta! Nuoret tahtoisivat kuitenkin toimia luonnon puolesta. Erään selvityksen mukaan maassamme on 550 000 nuorta, jotka tahtoisivat toimia jossain luonnonsuojelujärjestössä. Vaikkakin on melko varmaa, ettei näin moni olisi valmis tekemään mitään käytännössä, tämä osoittaa kuitenkin sen, että nuoret kokevat työn ympäristöongelmien ratkaisemiseksi erittäin tärkeänä. Onko meillä kristityillä heille mitään antaa?

Ympäristöongelmat eivät ole jotain uutta, ongelmat lienevät lähes yhtä vanhat kuin ihmiskuntakin. Ihminen saavutti kuitenkin 1960-luvulla sellaisen teknologisen tason, että hän pystyy vaikuttamaan globaalisti koko planeettamme tilaan. Ennen ympäristöongelmat olivat enemmänkin paikallisia, mutta nyt ihminen kykenee tuhoamaan koko maapallon niin halutessaan. Kristinuskoa on pidetty eräänä pääsyyllisenä nykyiseen olotilaan, mutta on muistettava, että joidenkin mielestä ainakin Rooman palosta asti kaikki tuntuu olevan kristittyjen syytä. Kriittiselle tarkkailijalle kuitenkin selviää melko pian, ettei mikään uskonto tai kulttuuri saa tästä asiasta puhtaita papereita. Ongelmat ovat lähinnä olleet pikemminkin kyvyssä saada suurta tuhoa aikaan kuin halusta tehdä niin. Ongelma on siis yleismaailmallinen. Apostoli Paavali ilmaisee asian niin, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa (katso Room. :18-24).

Miten tämän voisi kääntää nykykielelle? Calvin de Witt luettelee seitsemän kohtaa, jossa tämä ilmenee:

  • elinympäristöt, esimerkiksi sademetsät, tuhoutuvat
  • lajeja kuolee sukupuuttoon yhä kiihtyvällä nopeudella
  • viljelymaa köyhtyy mm. eroosiosta johtuen
  • jäteongelmat kasvavat
  • koko biosfääri on myrkyttymässä
  • ilmasto muuttuu ja otsonikerros on häviämässä
  • inhimillisyys ja kulttuuri tuhoutuu, esimerkiksi maanviljelyksestä tulee agribussinestä

Ongelmat ilmenevät väestökysymyksinä, nälkäongelmana, luonnon monimuotoisuuden (biodiversiteetin) köyhtymisenä, metsien hävityksenä, veden sekä absoluuttisena että laadullisena riittämättömyytenä, eroosiona, jätevuorina, energiakysymyksinä, heikentyneenä ilman laatuna tai jopa ilmaston muutoksina.

Vuonna 1967 Lynn White Jr. esitti, että syyt ekologiseen kriisiimme ovat joko suorasti tai epäsuorasti kristinuskossa. On sinänsä totta, että moderni tiede ei olisi voinut syntyä muualla kuin kristinuskon piirissä ja että moderni tiede on mahdollistanut modernin teknologian, joka puolestaan on mahdollistanut elinympäristöjen laajamittaisen tuhoamisen. Whiten näkemystä on toistettu laajamittaisesti ja osin kritiikittömästi.

Mikä on Jumalan vastaus tilanteeseen? On muistettava, etten kristittynä tahdo ensisijaisesti etsiä vastausta ekologisiin ongelmiin, vaan etsiä Herraa. Kysymykseni eivät ensisijaisesti ole, miten tämä ekologinen ongelma olisi ratkaistava, vaan lähinnä mitkä Herra ovat Sinun prioritteetisi, mitä on Sinun sydämelläsi, mikä Sinua miellyttää, mitä kerrot Sanassasi? Uskon, että Luojalla on luomakunnasta ensikäden tietoa ja että Häntä kuuntelemalla voin tajuta miten luonnossa pitää toimia. Kysymys ei myöskään ole uuden evankeliointitekniikan etsimisessä, vaan itse Jumalan tuntemisessa. Siitä seuraa, että kykenen paremmin kommunikoimaan evankeliumia.


Raamatun vastaukset ovat ymmärtääkseni seuraavat. Ne on pitkälti lainattu Steven Bouma-Predigerin tutkimuksista:

1. Jumalakeskeinen (teosentrinen) maailmankuva, joka Raamatussa on nähtävissä 1 Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan. Jumala on kaiken keskipiste, ei ihminen, kuten humanistit väittävät. Ihminen on osa Jumalan luomakuntaa. Richard Youngin mukaan Raamatun teosentrinen maailmankuva antaa tyydyttävimmän ja realistisimman ratkaisun ympäristöongelmiin. Ps. 24:1: "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on". Tästä seuraa, että ihminen on Jumalan tilanhoitaja, ei "maailman omistaja".

2. Oppi kolminaisuudesta, joka opettaa, että Jumalassa on kolme persoonaa, jotka ovat erilliset, mutta erottamattomat. Tämä Jumala tekee liiton ihmisen ja LUOMAKUNNAN kanssa. Rakkaus, kommunikaatio ja yhteisöllisyys ovat jotain, mitä on aina ollut ja joka kuuluu Jumalan luonteeseen.

3. Pyhän Hengen voima ja läsnäolo, jossa Jumala kutsuu luomiaan vastaamaan omalla ainutlaatuisella tavallaan. Psalmi 104 on "maailman Luojan ja ylläpitäjän ylistys". Puhutaan jopa ylistyksen ekologiasta. Noin ihan henkilökohtaisesti voin todistaa, että välillä luonnossa ollessani en tiedä olenko ylistyskokouksessa vai luontoretkellä. Ja tiedän, että moni muu kokee samoin!

4. Jumalan kuvan kaltaisuus, josta ensiksi mainitaan 1. Moos. 1:27. Raamatullisesti ihminen polveutuu Jumalasta eikä apinasta; eräs tutkija on ihmistä ja apinoita vertaillessaan todennut, että ihmisen lähin sukulainen on Jumala, ei apina. Ihminen on sosiaalinen eläin, kuten Aristoteles ja Raamattu opettavat.

5. Ihmisen synti rikkoi Jumalan rauhan "shalomin". Ihminen on rikkonut Jumalan suunnitelman upeasta tulevaisuudesta. Ekologisesti synti on olla tunnustamatta oma rajallisuutemme, olemme luotuja emmekä jumalia. Suhteemme Luojaan, itseemme, lähimmäisiimme ja luontoon ovat poikki. Kristuksen työmaana on kuitenkin KOKO luomakunta, ei pelkästään ihmiskunta (Kol. 1:14-23). Jeesuksessa pysyy kaikki voimassa ja Hän on lunastanut sekä meidät että luomakunnan.

6. Koska Kristus yhdistää kaikki ja ylläpitää kaiken, elämme kosmoksessa emmekä kaaoksessa. Jeesuksen luomakunnan ennalleenasettaminen on alkanut, ja odotamme, että Jumalan hyvä tulevaisuus toteutuu täydellisesti.

7. Isä meidän rukouksessa sanotaan: toteutukoon sinun tahtosi MYÖS MAAN PÄÄLLÄ niin kuin taivaissa. Kristillinen toivo on luomakunnan lunastus (Ilm. 21:1), ei pelastus ruumiista.

8. Mikäli evankeliumi eli hyvä uutinen on todella hyvä, meidän kristityiksi itsemme kutsuvien tulee muodostaa sellainen yhteisö, jonka Jumala haluaa. Meidän tulee tehdä työtä luonnon puolesta uskoen, ihmetellä luontoa siunaten ja odottaa Kristuksen valtakuntaa iloiten. Kiireisessä elämänrytmissä meidän pitää pysähtyä katselemaan kedon kukkia ja taivaan lintuja. Näin toimimme evankelisena seurakuntana ekologisessa ajassa.


Uskon, että tällä tavoin me kristityt voimme antaa paitsi nuorille, myös koko yhteiskunnalle riittävän selkeän vastauksen. Jumalalla on selkeä mielipide luonnonsuojelusta. Masentuneisuus ja jopa epätoivo, joka suuressa määrin vaivaa ympäristöstämme huolta kantavia ihmisiä, ei tulisi olla meidän osamme. Ainoastaan hetkittäin pystyn nykyisin vaipumaan "riittävään" masennukseen, koska tiedän, että Jumala ON. Pystyn kuitenkin riittävästi samaistumaan ympäristöstämme huolta kantaviin ihmisiin, joilla ei ole kristillistä vakaumusta. Raamattu antaa meille riittävän vastauksen: minä tunnen ajatukseni jotka minulla on teitä kohtaan....minä annan teille tulevaisuuden ja toivon (Jer. 29:11). Evankeliumi on hyvä uutinen myös ympäristömme tilasta huolta kantaville. Tai ei oikeastaan hyvä uutinen vaan fantastinen uutinen, jonka monen soisi kuulevan.