MESK URBAANI UNELMA

Ota pallo vastaan!

E4-kongressin nettitoimitus

Miten me voimme omalta osaltamme olla lisäämässä ja kehittämässä kristillistä urheilutyötä Suomessa. Voimmeko tehdä sitä muun työmme ohella – elämäntapaevankelioimisella.



Liikkeelle lähdettiin Kari Salon alustuksella kristillisestä urheilutyöstä Suomessa. Historia siipien havinassa kuljettiin Helsingin olympialaisista (1952) aina tähän päivään asti. Merkittävänä pykälänä pidetään vuonna 1985 evankelis-luterilaisessa kirkossamme tehtyä päätöstä. Kirkon nuorisotyönkeskukselle annettiin tehtäviksi kirkkoa ja liikuntaa koskevien kysymysten selvittely ja kehittäminen. Aiheesta on kirjoitettu ainakin seuraavia kirjoja: ”Kirkko ja urheilu” (1987) sekä ”Seurakunta ja urheilu” (1990).

Vuonna 1987 perustettiin KRISLI eli Kristillinen liikuntayhdistys, jonka tarkoituksena on toteuttaa kristillistä urheilutyötä sen eri muodoissa (esimerkiksi paikallisseurakuntien kanssa), osallistua suurtapahtumiin, rakentaa verkostoa ja laajentaa yhteistyötä eri tahojen kanssa.

Merja Ruokonen selvitti aluksi, mitä sana urheilu tarkoittaa. Helposti sen kuvitellaan olevan vain kilpa- ja huippu-urheilua. Todellisuudessa siihen kuuluvat kaikenlainen liikunta aina lapsille suunnatuista kerhoista olympialaisiin asti. Kenttä on laaja ja niin on myös kristillisen urheilutyön kohderyhmä: noin 80% kaikista ihmisistä harrastaa liikuntaa jollain tasolla. Merja jakoi myös kokemuksia urheilulähetystyöntekijänä. Hän on toiminut 15 vuotta lähetystyössä Hong Kongissa.

Urheiluevankelioimisen vahvuuksia on muun muassa se, että liikunta on yleismaailmallinen kieli - se voi yhdistää aivan erilaisia ihmisiä toisiinsa. Työmuotona se kohtaa ihmiset heidän ”omalla kentällään”. Metodeja urheiluevankelioitiin on valtava määrä ja niitä voi kehitellä itse lisää sekä soveltaa. Esimerkkeinä vaikkapa ottelut, leirit, turnaukset, materiaalit ja hölkkäkirkot, lenkkisaunat sekä kirkkopyhät.

Viimeinen puhuja, kansanedustaja Sari Essayah mietti muun muassa, miten seurakunnat voivat tehdä evankelioimistyötä urheiluseuroissa. Miten se onnistuu yksityiseltä ihmiseltä, joka on osa urheiluseuraa?

Ensiarvoisen tärkeää on hienotunteisuus ja omalla olemuksellaan viestittäminen. Tilanteet vaihtelevat sen mukaan, mikä on roolisi urheiluseurassa. Esimerkiksi urheilijalta urheilijalle vietävän sanoma esteenä voi olla kilpailuasetelma. Valmentajan evankelioidessa lasta vaarana on, että häntä syytetään oman asemansa väärinkäyttämisestä. Vaikka vaikeuksia on olemassa - mahdollisuus evankelioimiseen aukeaa, kun ihmiset kohtaavat toisensa ihmisinä ja kunnioittavat toisiaan.

Essayah puhui elämäntapaevankelioimisesta ja tapahtumaevankelioimisesta. Huippu-urheilijoille järjestetään kristillistä ohjelmaa arvokisoissa ja maajoukkueen mukana on aina kisapappi. Heille jaetaan usein myös Raamattuja. Oma vakaumuksensa näyttäminen kilpakentilläkin on arvokas tapa tuoda ilosanomaa ihmisten ulottuville.

Lopuksi Essayah peräänkuulutti liikuntaväen kirkkopyhien vakinaistamista. Yhteistyössä urheiluseurojen kanssa kannattaa järjestää jumalanpalvelus, jonka asuna voi olla verryttelypuku. Kirkonmenojen jälkeen voidaan liikkua yhdessä ja nauttia kirkkokahvista.