YökuppilatyöE4-kongressin nettitoimitus Evankelioimistyömuotona kuppila on luovuudessaan rajaton ja antaa kohtaamisille luontevat puitteet, uskoo Mika "Lepa" Lehto, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja. God’s Gasin, ja muidenkin vastaavien yökahviloiden, idea on hyvin yksinkertainen. Katujen kylmyyteen kyllästyneet katusaarnaajat hakeutuivat tiloihin, joissa he saisivat kohdata ihmisiä lämpimissä tiloissa kahvikupposen äärellä ja julistaa heille evankeliumia. Yökahvila on avoin kaikille, se on matalan kynnyksen paikka tulla kohtaamaan ehkä vieraaksikin käynyttä kristillistä uskoa. God’s Gas kutsuu tiloihinsa nuoria pelailemaan biljardia, juomaan kahvia ja tottakai – kuulemaan Jumalaa. Lepa Lehto, entinen peltiseppä, maalaa eteemme kuvan yökuppilatyön moninaisuuksista ja haasteista. Yökuppilatoiminnan esi-isiä ovat olleet ns. ”pullakerhot” ja ”avoimet ovet”-tyyppinen ihmisten kohtaamiseen tähtäävä toiminta, joissa ihmisiä on kutsuttu pullan ja kahvintuoksun varjolla tutustumaan seurakuntien toimintaan. Yökahvilatoiminnan ”pioneereja” löytyy mm. Imatralta sekä Kouvolasta legendaarinen Matala Kynnys. Nuoria tavoitellessa on muistettava, millaisen aikakauden lapsia he ovat. He elävät jatkuvan äänitulvan ympäröimänä. Usein Jumalan ääni hukkuu maailman ”älämölöön”. Ottakaamme siis visuaalisuus käyttöön! Nuoret arvostavat visuaalisuutta; miellyttävä, ajanmukainen kuppila vetää puoleensa. Hyvä yökuppila viestii nykyaikaisuudesta, viihtyvyydestä ja rennosta ilmapiiristä. Kuppilaa suunnitellessa kannattaakin turvautua visuaalisesti lahjakkaiden nuorten puoleen, pyytää heidän tuoretta asiantuntijuuttaan kommentoimaan suunnitelmien kannattavuutta. Omien nakkisodan aikaisten ideoidensa toteuttaja jää pian yksin pulliensa kanssa. Oleellista kahvilassa on se, että nuoriso-ohjaaja (tai vastaava) on nuorten käytettävissä. Mahdollinen ”Pikku-Jeesuksen” rooli karisee pian, kun ohjaaja suostuu elämään omaa arkeaan todeksi vuorovaikutussuhteissa nuoriin. Ohjaaja ei ole enää solisti, joka saapuu vetämään raamattupiirin ja ampaisee sitten maisemaan, hän jakaa aikaansa nuorille ja on todella läsnä. Yökahvilatyössä, jutustellessaan niitä näitä nuorten kanssa ohjaajasta näkyy muutakin kuin se hieno, teologinen ohjaajaidoli-imago. Vuorovaikutus tekee ohjaajasta ihmisen! Mikäli ohjaaja ei anna aikaa nuorilleen, hän löytää itsensä huomaamasta, että tuntee piiristään vain ne aktiivisimmat nuoret. Kaikista arvokkain asia, mitä ihminen voi toiselle antaa, on aika. Kun nuoret tietävät, että heitä varten istuu työntekijä kuppilassa viisi tuntia, ujoimmatkin nuoret saavat mahdollisuuden tulla kohdatuksi ja kohdata nuoriso-ohjaaja, jonka huomiosta muutoin joutuisi kilpailemaan rohkeampien ja äänekkäämpien aktiivinuorten kanssa. Kynnys on matalampi siis myös turvallisen aikuisen luo. Tämä vuorovaikutus- ja kohtaamistyö, jolle useat yökuppilat perustuvat, voidaan laajentaa myös muihin seurakunnan tilaisuuksiin. Sen sijaan, että ilmoittaisi saapuvansa paikalle juuri tilaisuuden alussa, voi välittää viestiä siitä, että on käytettävissä esimerkiksi jo tuntia ennen tilaisuuden alkua. Ihmiset tänä päivänä tarvitsevat mahdollisuuden tulla kohdatuiksi. Vuorovaikutuksiin rohkaistumisella on kauaskantavia vaikutuksia! Kahvilatyötä miettiessä on otettava huomioon pitkälti myös se, mitkä ovat nuorten omat tarpeet. Yksinhuoltajaperheiden ja turvattomien perhesuhteiden määrä lisääntyy lisääntymistään ja samalla lisääntyy myös niiden lasten ja nuorten määrä, jotka kaipaavat turvallisen aikuisen seuraa ja vuorovaikutusta. Erityisesti turvallisen, terveitä arvoja edustavan miehen kohtaaminen on nuorille todella tärkeää. Uskalla kohdata, uskalla tulla kohdatuksi!
|