Lähde lähetystyöhön
E4-kongressin nettitoimitus
Jo ennen pajan alkua saattoi huomata olennaisen asian: aktiot yhdistävät. Pajaluokka tuli täyteen sekalaisen ikäisiä ja näköisiä ihmisiä, joita kaikkia yhdisti halu tai toive viedä evankeliumia eteenpäin aktioiden kautta. Jenni Huttunen, Juhani Ahola ja Jessica Tamminen motivoivat osallistujia lähtemään, ja pajan loputtua moni olisikin varmasti ollut valmis matkaamaan siltä istumalta vaikka Tadzikistaniin.
Juhani Aholalla oli osallistujille painavaa sanottavaa. ”Evankeliointi on Jumalan käsky ja ilmoitus”, hän opasti. ”Jokaisella on oikeus kuulla evankeliumi ja jokainen voi sitä myös kertoa.” Aholan mukaan lähettejä pidetään seurakunnissa usein virheellisesti kommandojoukkojen tapaisina erikoisihmisinä, jotka taistelevat henkivaltoja vastaan kaukana Suomesta. Aktiot tuovat lähetystyön lähelle tavallista ihmistä: jokaisella on mahdollisuus lähteä, jokainen pystyy.
Paavalin esimerkin avulla Ahola kumoaa väitteet siitä, että Suomessa riittäisi tarpeeksi evankelioimistyötä: ”Jos Paavali olisi pysynyt yhdessä kaupungissa niin pitkään, että se on täysin evankelioitu, ei meillä Suomessa tunnettaisi evankeliumia vielä tänäkään päivänä!”
Pois mukavuusvyöhykkeeltä!
Ahola latoo kuulijoilleen kylmiä lukuja: vain 8% maailman väestöstä elää samalla elintasolla kuin suomalaiset. Näkökulmaa kuulemma avartaa kummasti, kun poistuu tältä mukavuusvyöhykkeeltä ja laittaa Jeesuksen opettamat asiat käytäntöön. Luonnekin kasvaa siinä sivussa, kun joutuu olemaan samojen ihmisten kanssa erittäin tiiviisssä yhteydessä ja sietämään niitä kaverin hikisiä sukkia nenänsä vieressä. Vieras arki ja yllättävät tehtävät opettavat turvaamaan Jumalaan. ”Kahden viikon aktiossa Jumala voi tehdä enemmän kuin vuodessa normaalielämää.” Monesti kipinä pitkäaikaiseen lähetystyöhän syttyy juuri aktiossa.
Jessica Tamminen rohkaisee lähettäjiä ennakkoluulottomuuteen: ”Älä ajattele, ettei joku henkilö voi lähteä aktioon ominaisuuksiensa vuoksi. Jumala voi muuttaa häntä aktiossa radikaalisti!” Tamminen painotti myös huolellisen valmistautumisen tärkeyttä.
Pajan lopuksi kokoonnuttiin ryhmiin pohtiman aktioon lähtemisen esteitä ja hyviä puolia. Esteiksi saattaisivat ihmisille muodostua esim. taloudellinen tilanne, omat pelot, sairastuminen, tietämättömyys asiasta tai vaikea elämäntilanne. Asiaa pohdittaessa päädyttiin kuitenkin siihen, että Jumalalle nämä eivät ole esteitä. Aktioon lähtemisen plussia sen sijaan löytyi reippaasti: oma hengellinen kasvu ja jumalasuhteen syveneminen, evankeliumin leviäminen, ihmisten uskoontulo, oman kielitaidon parantuminen ja itsetuntemuksen kasvu.
Alustukset herättivät yleisössä myös kysymyksiä. Kuinka kohdata aktiossa oma raadollisuus? Entä jos tiimiläinen toimii sopimattomalla tavalla? Kuinka palata arkeen aktion jälkeen? Yksiselitteisiä vastauksia ei löytynyt mihinkään edellä mainituista kysymyksistä, mutta kokemukseen pohjaten jokaiseen ongelmaan suositeltiin ratkaisukeinoksi rukousta. Jos tilanne jonkun tiimiläisen kohdalla kärjistyy sietämättömäksi, eikä asiasta puhuminen tai rukoilu auta, voi tiimiläisen lähettää kotiin. Arkeen palaamista helpottamaan tarjottiin yhteydenpitoa aktion jälkeen. Tiimi, joka on kokenut paljon yhdessä, voi työstää kokemuksiaan ja jakaa tuntemuksiaan aktion jälkeenkin vaikkapa yhteisissä aktiomuisteloissa.