Miten kristittyjen yhteistyötä voidaan vahvistaa

Johtajat

• Yhteys lähtee seurakuntien johtajista. He toimivat esikuvina ja kannustavat muita: toistensa tuntemaan oppiminen, aamulounaat, ateriat.
• Säännöllinen rukous yhdessä konkreettisten ja yhteisten ongelmien puolesta.
• Pastorien rukousrintama — kiertävä vastuu.
• Yhteistä raamatuntutkistelua, vierailut toinen toistensa seurakunnissa.
• Yhteisten linjojen sopiminen, päällekkäisyyksien välttäminen.
• Tuen antaminen seurakuntalaisten pyrkimyksille rakentaa yhteyttä.

Rukous

• Rukous yhteyden puolesta, toisten seurakuntien puolesta.
• Rukous herätyksen puolesta: yhteiset rukousillat, kristittyjen yhteinen rukousviikko esim. vuoden alussa, ”täsmärukoukset”.
• Rukousaktiot yhteisten asioiden puolesta, rukouskävelyt.

Määrätietoinen yhteyden rakentaminen

• Opetusta yhteydestä.
• Puhutaan toisista aktiivisesti hyvää, ei pahaa; silloin viedään viholliselta aseet.
• Huhujen katkaiseminen ja ristiriitojen sopiminen määrätietoisesti.
• Yhteisymmärryksen etsiminen: etsitään yhdessä sitä, mikä on yhteistä, ja jätetään oppikysymykset rauhaan: omasta identiteetistä lähtien, toista kunnioittaen.
• Kerrotaan avoimesti toisistamme.

Henkilökohtaiset suhteet ja ei-muodolliset tapaamiset

• Ystävyys, läheiset suhteet toisten seurakuntien jäsenten kanssa.
• Henkilökohtaisten suhteiden luominen, esim. kongressit kuten E4.
• Retket, kahvihetket, yhteys arkitapaamisissa, seurakuntien arkitoiminnassa.
• Vierailuja seurakuntien kesken.

Yhdessä tekeminen, yhdessä osallistuminen 

• Yhteiset missiot, kurssit, aktiot, suurtapahtumat, projektit, tempaukset, alueellinen kohtaaminen isoissa keskuksissa, yhteistyö eri työaloilla, kaupunkilehteen yhteinen kirjoituspalsta.
• Yhteisiä kursseja ja opetusta tai osallistuminen yhdessä kursseille.
• Yhteiset konferenssit 3–5 vuoden välein, koska se yhdistää — rohkaisee ja vahvistaa yhteistä näkyä ja uskoa.
• Yhteistä solutoimintaa,  pienryhmiä, raamattu- ja rukouspiirejä.
• Ehtoollisyhteys olisi yhteyden kannalta tärkeimpiä asioita!

Muuta

• On tarpeen siirtyä kapeakatseisesta ”meidän seurakunta on oikeassa”  -ajattelusta ajattelemaan, että tärkeintä on sielujen pelastus.
• Tehtävä selvät pelisäännöt niin, ettei synny opillisia kiistoja.
• Uskovan tulee siunata toista uskovaa olipa tämä mistä seurakunnasta tahansa.
• Paikkakunnan kaikilla seurakunnilla vastuu myös toisistaan.
• Tietoa eri seurakunnista niin, että kaikki seurakunnat voivat suositella toisiaan.
• Toisen seurakunnan asiantuntijoiden käyttäminen omassakin seurakunnassa.
• Nuoret ovat ennakkoluulottomia — heidän yhteiskristillisyytensä ( ei yleis-) voi tulla
•   tulevaisuuden voimaksi.
• Seurakunnille voi olla myös taakka ryhtyä rakentamaan yhteistä, eikä suurilla välttämättä ole ”tarvetta”.