MESK URBAANI UNELMA

Seurakuntien istuttaminen ja seurakuntamallit

Seurakunnankasvu ry:n puheenjohtaja Raimo Huotelin

Tämän valinnaispajan sisältö jakautuu kahteen osaan: perusteluun miksi uusia seurakuntia tarvitaan ja erilaisten seurakuntamallien esittelyyn evankelioimisen kannalta. Huomattakoon, että uusien evankelioivien yhteisöjen istuttamista voidaan soveltaa yhtä hyvin valtion kirkon kontekstista käsin kuin vapaidenkin uskonsuuntien. Tällöin valtionkirkon yhteydessä käytetään sanaa ”yhteisö” ja muiden taholla sanaa ”seurakunta”. Tällöin esityksessämme ne ovat myös synonyymejä, joita ei sen enempää eritellä.



Miksi uusia seurakuntia tarvitaan?
(Pekka Sahimaa) 

1. Uusi kulttuuri -ja postmodernismi- ympärillämme

  • Jos katsot seurakunnasta ulos päin – mitä näet?
  • Elämme dramaattisesti muuttuvassa ajassa – enemmän kuin tavalliset sukupolven muutokset
  • Kaksi suurta ajanjaksoa tulee päätökseen: Kristinusko ja modernismi

Postmodernille ihmiselle tyypillisiä piirteitä ovat:

  • Kykenee näkemään elämän ainoastaan omasta näkökulmastaan
  • Hänellä on ryhmä läheisiä ihmisiä, joilla on sama arvomaailma
  • Uskoo suvaitsevaisuuteen, antaa toisten elää niin kuin haluavat
  • Ei usko yhteen totuuteen, eikä siihen, että yksi uskonto on oikeassa. Ihmiset, jotka sanovat niin, ovat hänen mielestään tekopyhiä.
  • Ei pidä siitä, että ihmiset väittävät, että heidän uskontonsa on parempi, tai että voimaa käytetään uskonnon nimissä
  • Haluaa käytännön vastauksia elämän kysymyksiin, ei halua kuulla suuria sanoja, vaan odottaa käytännön tekoja
  • Uskoo, että ”tuolla jossain” on ”se jokin”
  • Ei pidä laitostuneesta uskonnollisuudesta; on uskontoa harrastamaton protestantti (tai katolinen)
  • Hänellä on pieni kiinnostus järjestäytymättömälle hengellisyydelle, mutta ei tiedä mistä sen löytää
  • Ennen oli niin, että ihminen kuuli evankeliumin joko puhuttuna tai kirjoitettuna sanomana, teki päätöksen, että sanoma oli totta, tuli uskoon ja liittyi seurakuntaan.
  • Nyt asiat ovat niin, että ihminen näkee sanoman ystävänsä elämässä, hän lähtee matkalle ystävänsä seurassa etsimään Jeesusta, kohtaa Jeesuksen hengellisesti luovassa ympäristössä joko pienryhmässä tai seurakunnassa. Postmoderni yhteiskunta on pirstaloitunut.

2. Uudet seurakunnat (yhteisöt) - joustava rakenne

  • Uudet leilit uudelle viinille, jokainen sukupolvi rakentaa oman seurakuntansa menneisyytensä huomioiden ja tulevaisuuteen tähdäten!
  • Pienempiä ja suurempia, rakenteellisesti erilaisia:
    - Koti/solupohjaisia- seurakuntia
    - Uusien sukupolvien kulttuuriseurakuntia (ulkomaalaiset, skeittarit, hiphopparit jne.)
  • Seurakunnat verkostoituvat

3. Uudet seurakunnat - laatu

  • Edustuksellisesta osallistuvaan
  •  Opetuksellisesta opetuslapseuttavaan
  • Älyllisestä kokonaisvaltaiseen ja kokemusperäiseen

Erilaisia seurakuntamalleja

1. Valtionkirkko
Kirkko, jonka jäsenet koostuvat suurimmasta osasta kansaa, ja jonka tulot kerätään verotuksenomaisesti. Esimerkiksi Suomessa evankelisluterilainen kirkko. Hallinto on selkeän hierarkinen järjestelmä, jonka puitteissa maa on jaettu seurakunnallisiin osiin. Keskeinen toiminta on jumalanpalvelus. Ylivoimaisesti suosituin uskonnollinen yhteisö Suomessa. Etuja: suuri tunnettuus ja saavuttavuus väestön keskuudessa. Huomattavat taloudelliset voimavarat. Korkea luottamusaste yhteiskunnallisesti. Riskitekijöitä: Arvostuksen menettämisen pelko linja- ja moraalikysymyksissä. Identiteettikriisi. Laitosmaisuus. Suuri passiivisten seurakuntalaisten määrä.

2. Kongrekaatio
Seurakunta, johon liitytään uskoontulon kautta, ja jonka tulot kerätään vapaaehtoisina lahjoituksina. Saarnaaja ja vanhemmisto johtavat seurakuntaa, jonka keskeisenä toimintana on jumalanpalvelukseen verrattava kokous, jossa saarnalla on merkittävä osuus. Evankeliointi on usein kampanjamuotoista. Useimmat vapaauskonsuuntien seurakunnat ovat kongrekaatioita. Etuja: Keskitetty Raamatun opetus ja varojen suuntaaminen hankkeisiin. Selkeä identiteetti ja arvolinjaus. Riskejä: Johtajien ylikuormittuminen ja kalliit kokoustilat, jotka vastaavat kirkkorakennuksia. Vain osa seurakuntalaisista kyetään mobilisoimaan.

3. Soluseurakunta
Seurakunta, johon liitytään uskoontulon kautta, ja jossa tulot kerätään vapaaehtoisina lahjoituksina. Johto on hierarkisesti organisoitu ja jokainen seurakuntalainen kuuluu pienryhmään, jonka ensisijainen tavoite on lisääntyä jakautumalla ja kouluttaa uusia johtajia. Evankeliointi tapahtuu solujen kautta. Tuloksista raportoidaan viikoittain ketjussa suoraan ylemmällä taholla olevalle henkilölle. Kerran viikossa on viikkojuhla. Etuja: Koko seurakunta, kaikki maallikot, on mobilisoitu ja passiivisia on vähän. Johtajien vastuut delegoituvat laajemmalle vyöhykkeelle apujohtajien määrän ollessa suuri. Selkeä identiteetti ja arvolinjaus. Evankeliointi tapahtuu luonnollisen kasvun kautta. Riskit: Soluseurakunnan arvoja ei ymmärretä ja yritetään silti toteuttaa sen rakenne, tuloksena pettymys.

4. Kotiseurakunta
Seurakunta, johon liitytään uskoontulon kautta. Seurakunnan muodostavat kotiin mahtuva pienehkö joukko, joka voi lisääntyä samaan tapaan kuin soluseurakunta, kuitenkin ilman kronologista hierarkiaa. Koulutuksesta vastaavat kiertävät apostolit ja profeetat. Kokoontumiset ovat kodinomaisia ja kristilliseen kasvuun tähdätään keskustelulla ja vuorovaikutussuhteilla. Ohjelmia ja kamppanjoita ei ole. Rahaongelmiakaan ei ole, sillä yhteisiä tiloja tarvitaan vain kerran kuukaudessa kotiseurakuntien yhteisiin celebraatioihin. Etuja: kodinomaisuus, suuri kustannustehokkuus, järjestelmän joustavuus, mobilisointikyky ja suuri yhdenmukaisuus alkukristillisen käytännön kanssa. Riskejä: Identiteetin mahdollinen hämärtyminen ja työn sammuminen, jos kotiseurakunta ei verkostoidu.

5. Hybridi
Useimmat maailmalla ja Suomessakin menestyneistä seurakunnista ovat hybridejä, joissa eri mallien osia on yhdistelty tilanteen mukaan vapaasti. Historiansa aikana sama seurakunta on voinut olla kotiseurakunta, soluseurakunta ja kongrekaatio tai jopa jäänyt niiksi kaikiksi. Hybridi on mm. International Charismatic Mission Bogotassa, ICM, jolla on G12-solujärjestelmä kymmenine tuhansine soluineen, neljä kongrekaatiota, jättiläismäinen celebraatio ja rakenteen poikki suuntautuvat teemamuotoiset palvelumuodot. Etuja: Vanha seurakunta voi uudistua joiltakin osin silti tuhoutumatta, pitkäjänteinen muutosprosessi tulee mahdolliseksi. Kyky tavoittaa mahdollisimman laajasti eri tyyppisiä sosiaalisia ryhmiä. Kaikille on kaikkea. Riskejä: Mikään ei toimi oikein hyvin, jos toinen puoli seurakunnasta kyräilee ja vetää eri suuntaan. Epädiplomaattinen johto saattaa hajoittaa seurakunnan.

Lisää seurakuntien istuttamisesta voi lukea osoitteesta

Aiheeseen liittyviä kysymyksiä voi esittää Raimo Huotelinille osoitteeseen