MESK URBAANI UNELMA

Seurakunnan vaikutus kaupungissa

Martti Kallionpää, Seinäjoen helluntaiseurakunta

Millaiset seurakunnat voivat tavoittaa kaupunkeja Kristukselle? Millaiset seurakunnat voittavat Kristukselle sellaisia ihmisiä, joilla ei ole kotiseurakuntaa? Millainen on voimakkaasti vaikuttava seurakunta?



Edellä mainitut kysymykset askarruttavat kaikkia, jotka ovat halukkaita voittamaan Jeesukselle niin monta ihmistä kuin suinkin. Omassa seurakunnassamme olemme mieltäneet viisi asiaa, jotka vaikuttavat kaupungin voittamiseen Jeesukselle. Paavali kirjoitti efesolaisille: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen” (Ef. 4:11–12).

Vahva ja voimakas rukouselämä

Tiedämme, ettemme taistele ketään ihmistä tai toista seurakuntaa vastaan, vaan pimeyden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa (Ef. 6:12). Seurakunnan tehtävä on varustaa uskovat elämään rukouselämää yhdessä ja erikseen omissa kammioissaan.

Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen apostolit ja heidän kanssaan kokoontuva ”seurakunta” viettivät aikaa rukoillen Jumalaa kymmenen päivää. Seurauksena oli sellainen Hengen vuodatus ja herätys Jerusalemissa, että noin 3 000 ihmistä kääntyi Jumalan puoleen ja teki parannuksen. Mikä valtaisa muutos koko kaupungin elämässä!

Paavali kirjoittaakin: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja reauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:1–4 )

Vaalii keskinäistä yhteyttä

Alkuseurakunnan voima oli yhteydessä. Mikä valtava rakkaus vyöryikään seurakunnan elämään: ihmiset jopa "myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat." (Ap. t. 2:45–47)

Yhteyden vaikuttimena oli voimakas herätys. Seurakunta oli armollinen ja ihmissuhteita vaaliva. Se painotti Jumalan rakkautta, hyväksyntää ja anteeksiantamusta. Onko meillä yhteys keskenämme vai kyräilemmekö ja kadehdimmeko toisiamme? Vai iloitsemmeko siitä, että naapuriseurakunta kasvaa ja menestyy?

Avoin ja kuuliainen Pyhälle Hengelle

Alkuseurakunta oli karismaattinen seurakunta, jossa Hengen lahjat vaikuttivat voimakkaasti. Apostolit suorastaan janosivat Herralle elämistä ja hänen kasvojensa etsimistä. He sanoivat: ”Me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa” (Ap. t. 6:4, vuoden 1938 käännös).

Antiokian seurakunnan ensimmäiset lähetit lähetettiin matkalle, kun Pyhä Henki oli puhunut Paavalin ja Barnabaan lähettämisestä siihen työhön, johon Jumala oli heidät kutsunut (Ap. t. 13:2). Nykyajan hengelliset johtajat tarvitsevat Ilmestyskirjan sanoja: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille” (Ilm. 2:7). Paavali oli niin tarkka Pyhän Hengen johdatuksesta, että hän ei eräässä tilanteessa julistanut sanaa Aasiassa, koska Jeesuksen Henki ei sallinut hänen sitä tehdä.

Huolehtii opetuksesta

Elämme hyvin kirjavan opetuksen aikaa. Ensimmäisen seurakunnan vahvuus oli, että ihmiset kuuntelivat ja noudattivat uskollisesti apostolien opetusta. He mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ap. t. 2:42) Jaakob kirjoittaa: ”Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin” (Jaak. 3:1).

Lopun aikana opetuksen tarve lisääntyy. On turvallista järjestää omassa seurakunnassa raamattukoulu, joka vuodesta toiseen ohjaa uskovia Jumalan elämään. Myös eri herätysliikkeiden ja kirkkojen raamattukoulut palvelevat ja vahvistavat uskovia elämään Sanan ohjeiden mukaan. Paavalin kehotus on tänäänkin erittäin ajankohtainen: ”Julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.” (2. Tim. 4:2–5)

Evankelioi ulospäin

Sanan mukaan jokainen seurakuntalainen on Kristuksen todistaja. Paavali kirjoittaa Korinttilaiskirjeessä: ”Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, ja toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?” (2. Kor. 2:15–16)

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka” (Ap. t. 1:8). Alkuseurakunnan uskovat elivät Pyhän Hengen voimassa, ja Herra vaikutti heidän kanssaan sitä seuraavien merkkien kautta (Mark. 16:20).

Kaikkein tärkeintä evankeliumin eteenpäin menemisen kannalta on, että tavalliset seurakuntalaiset kohtaavat ihmisiä henkilökohtaisella tasolla arjessa. Myös erilaiset aktiot, konferenssit, ulkoilmakokoukset, musiikkijuhlat ja suurkokoukset tukevat seurakunnan todistustehtävää. Kodeissa kokoontuvat pienryhmät ovat niin ikään tehokkaita sielujen voittamisessa Kristukselle.

Herätyksen vaikutus seurakunnassa

Odotammeko me seurakuntina hengellistä sadetta? Janoammeko Jumalan sanansaattajina herätystä? Mitä herätyksen sade toisi meille tullessaan? David Mains määrittelee herätyksen seuraavasti: ”Herätys on uskonelämässään kuolleiden ja uneliaiden kristittyjen päälle voimakkaasti lankeava Jumalan läsnäolon mykistävä tunne; se elvyttää asiat, jotka Jumala suunnitteli normaaleiksi kristillisessä elämässä.”

Jos herätys on tätä, se vaikuttaa vastavuoroisesti uskovien seurakuntaelämään, ja sen seurauksena jumalanpalveluksesta tulee tuore: se elvyttää rakkauden Jumalan sanaan. Se tuo tullessaan tajun Jumalan pyhyydestä ja saa aikaan parannuksen mieltä ja sisäistä uudistumista. Se johdattaa meidät uskovien yhteyteen ja vaikuttaa meissä tuskaa kadotetuista ihmisistä. Se saa aikaan palvelevan mielen ja tinkimättömän uskon Jumalan sanaan ja sen noudattamisen tärkeyteen.