MESK URBAANI UNELMA

Iloisen uutisen verkosto paikallisseurakunnassa

Kalevi Lehtinen

Mitä tapahtuu yhdessä luterilaisessa paikallisseurakunnassa?

(Periaatteet sovellettavissa missä tahansa seurakunnassa)



1. Etsittävä avainhenkilöt, joista muodostetaan johtoryhmä.

Vapaaehtoistoimijat. Maallikot, joilla on seurakunnan johdon luottamus, ovat avainasemassa.He keräävät ryhmän, joka ottaa vastuulleen IUV:n. = Srk:n ev toimikunta?

2. Tavoite on selkeytettävä.

Tarkoitus ei ole perustaa uutta pienpiiriä tai työmuotoa, joka jatkuisi samanlaisena, kunnes väsytään. On luotava jatkuvaan kasvuun tähtäävä malli, jonka tulokset ruokkivat uutta kasvua. Eli mahdollisimman monesta tavoitetusta ihmisestä tulee aktiivinen toimija.

3. Yhteys seurakunnan hallintoelimiin ja työntekijöihin hoidettava.

Joku työntekijä voi toimia yhteyshenkilönä, ovien avaajana, siltojen rakentajana, hengellisenä ohjaajana. Mutta mieluiten ei johtajana tai valvojana, koska se devalvoisi maallikot subjekteista objekteiksi.

4. Koulutusohjelmasta/prosessista sovittava.

On olemassa monia sopivia koulutusohjelmia. Niitä kaikkia ei voi toteuttaa samassa seurakunnassa. On valittava, mihin sitoudutaan ja pysyttävä sille uskollisena, ainakin kunnes sen todellinen vaikutus on arvioitavissa.

Koulutuksen todellisen merkityksen ratkaisee se, mitä tapahtuu sen jälkeen: Kasvavatko koulutetut Kristuksen todistajiksi, joiden työ kantaa havaittavaa ja mitattavaa hedelmää arkielämän tasolla? Tapahtuuko positiivista muutosta koulutettujen tiedoissa, taidoissa ja asenteissa?

Koulutukseen hyväksytään kaikki sen päämääriin positiivisesti suhtautuvat riippumatta siitä, missä määrin uskon asiat ovat siihen mennessä selkeytyneet.

5. Valtuuttaminen.

Koulutetuista valitaan ne, jotka seurakunta haluaa valtuuttaa toimimaan sen edustajina iloisen uutisen verkostossa. On mahdollista, että koulutukseen osallistuu sellaisiakin ihmisiä, joita seurakunta ei halua valtuuttaa. Valtuutettujen on tiedostettava, että seurakunta arvostaa, tukee ja tarvitsee heitä, ja antaa myös työnohjausta tarvittaessa.

6. Rakenne.

Valtuutetuista kootaan soluja, toimintaryhmiä, jotka toimivat itsenäisesti, luottamussuhteessa seurakunnan kanssa. Solulaiset kokoontuvat esimerkiksi kerran viikossa kertomaan kuulumisia, rukoilemaan ja saamaan lisäopastusta ja rohkaisua. Solunsisäinen puhelin-, tekstiviesti- ja muu yhteyden hoito on rohkaistavaa.

Noin kerran kuukaudessa kaikki verkostolaiset kutsutaan yhteiseen palaveriin, joissa kerrotaan uutisia siitä, mitä Jumala on tehnyt toiminnan välityksellä. Kuukausipalavereissa voidaan antaa myös lisäkoulutusta, käyttää vierailevia asiantuntijoita, saada raportteja siitä, mitä muissa seurakunnissa tapahtuu, rukoilla ja antaa raamattuopetusta.

Suhde muihin samalla alueella evankelioiviin seurakuntiin tai yhteisöihin riippuu solun ja seurakunnan asenteesta. Kaikki yhteyden rakentaminen esim. saman lähiön tavoittamiseksi on suositeltavaa. Yhteisistä pelisäännöistä on puhuttava ja sovittava avoimesti.

7. Kiinnostuneiden ihmisten integroiminen kasvurakenteisiin.

Kun tavoitetut ihmiset kiinnostuvat evankeliumista, heille tarjotaan mahdollisuutta osallistua ryhmiin, Alfa-kursseille ja muuhun nimenomaan heidän tarpeitaan vastaavaan toimintaan. Eri harrastuspiirien mukaan orientoitumista ei tarvitse pelätä. Skeittaus- tai kiipeilyryhmät, yhteiset metsästys- ja kalastusretket, saunaillat, autonkorjausporukat, maalaustalkoot ja DVD:n katsojaporukat ovat hengellisesti yhtä arvokkaita kuin ompeluseurat. Tärkeintä on se, että selkeä evankeliumi ja yhteinen rukous ovat olennainen kaiken läpäisevä osa toimintaa.

Varsinkin miesten evankelioimisessa, seurakuntaan integroimisessa ja todistajiksi opastamisessa konkreettisella yhdessä tekemisellä on suuri merkitys. Ellei toiminnan muoto tuota henkilökohtaista tyytyväisyyttä, siinä ei kauaa roikuta mukana.

8. Uudet mukaan tulleet ihmiset on koulutettava ja tuotava iloisen uutisen verkostoon.

Tällaisia koulutuksia voidaan järjestää vaikka kerran lukukaudessa. Aluksi voi olla tarpeen käyttää kouluttajina ulkopuolelta tuotavia asiantuntijoita. Tavoitteena on saada seurakunnan omia maallikoita ja työntekijöitä kouluttajakoulutukseen niin, että seurakunnasta kasvaisi myös koulutuksen suhteen omilla resursseillaan toimiva yhteisö. Mahdollisimman paljon koulutuksesta tulee siirtaa prosessin kasvaessa solu- ja jatkotoimintatasolle, niin että uudet mukaan tulleet pääsevät heti näyn synnyttämään imuun.

9. Seurakunnan muuhun toimintaan integroituminen.

Mukaan tulleita uusia ihmisiä voidaan luonnollisesti hyödyntää myös seurakunnan säilyttävissä tai palvelevissa työmuodoissa (messut, piirit, kuorot, diakonia, lapsityö, nuorisotyö, luottamuselimet jne), kunhan korostetaan uusien ihmisten tavoittamisen tärkeyttä ja ensisijaisuutta..

10. Verkottuminen.

Kun prosessi kasvaa, seurakunta voi verkottua muiden samanhenkisten seurakuntien kanssa, vaihtaa kokemuksia sekä suunnitella ja toteuttaa yhteisiä projekteja. Verkottuminen samalla alueella toimivien seurakuntien kanssa tunnustusrajojen yli ihmisten tavoittamisessa on suositeltavaa mutta vaatii aikaa tutustumiseen ja asenteen muutokseen.

11. Muut evankelioivat projektit.

Kun jatkuvan evankelioimisen prosessi on käynnissä, sen tukena voidaan käyttää evankelioivia ta-pahtumia tai projekteja: missioita, Jeesus-videon tai kirjallisuuden jakoa, katu- tai ostoskeskus-tapahtumia, puhelinkampanjaa jne. Tärkeää on, että ulkoa tuodut palvelut tukevat ja vahvistavat seurakunnan omaa evankelioimistoimintaa sen sijaan, että ne delegoisivat vastuun ulkopuolisille.

Kalevin Iloisen uutisen verkosto -näystä.