MESK URBAANI UNELMA

Nyt on evankelioimisen aika

Hannu Vuorinen (vas.) Turun vapaaseurakunnasta ja Yrjä Rossi Helsingin kristilliseltä opistolta vetivät Evankelioimisen teologian mielenkiintoisen strategiapajan.

Kokosi työpajan toinen vetäjä
Yrjö Rossi, pastori, TM

E4:n Evankelioimisen teologian työpajan tuloksia:




1. Tunnustamme katuen, että emme ole aina olleet niin sitoutuneita evankelioimistyöhön kuin tämän tehtävän arvo vaatisi, emmekä ole toimineet kylliksi yhteistyössä, jolloin todistuksemme on jäänyt heikoksi.

2. Olemme vakuuttuneita siitä, että evankelioiminen on kiireellinen ja välttämätön Kristuksen kirkon mission osa-alue, jonka tavoitteena on uskon syntyminen ja vahvistuminen sekä seurakuntayhteyteen liittäminen (opetuslapseus).

3. Näkemyseroistamme huolimatta olemme yksimielisiä pelastuksen keskeisissä kysymyksissä, jotka on ilmaistu apostolisessa uskontunnustuksessa.

4. Vaikka Jumala on aloitteentekijä uskon syntymisessä, on ihmisen vastattava uskolla, kun Jumala kutsuu meitä Jeesuksen hankkiman sovituksen ja lunastuksen osallisuuteen, Jumalan lapsiksi ja hänen valtakuntansa kansalaisiksi.

5. Evankelioimiseen kuuluu selkeä kielellinen ilmaisu, johon kuuluu uskontodistus, uskontunnustus, jakaminen ja vakuuttaminen – palvelun ja elämäntodistuksen rinnalla.

6. Uskomme, että evankeliumin sanoma perustuu Jumalan Sanaan ja on keskeisesti sanoma Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tuomasta pelastuksesta, joka vapauttaa meidät synnin ja kuoleman vallasta iankaikkiseen elämään.

7. Evankelioimisen teologia on osa lähetysteologiaa – kuten evankelioiminen on osa kolmiyhteisen Jumalan lähetystä ja seurakunnan lähetystä (diakonian ja ykseyden ohella).

8. Vaikka evankeliumi on keskitetty ja yksinkertainen pelastussanoma, evankelioimisen teologia ei ole yksinkertaista tai pinnallista, vaan se on laaja-alaista ja poikkitieteellistä tutkimusta, joka on samalla käytännönläheistä. Haluamme nähdä evankelioimisen kaikkeen seurakuntaelämään ja opetuslapseusprosessiin kuuluvana.

9. Kristus on esikuvamme evankelioimisessa (esim. Joh. 4), mutta hän on ensisijassa Jumalan lahja, jonka tahdomme jakaa toisten kanssa Pyhän Hengen voimassa (Apt. 1:8).

10. Kristillisen teologian perusasiat ovat muuttumattomia ja yleismaailmallisia, mutta tarvitaan myös paikallisen teologian tekemistä (kontekstualisoimista), jossa Raamatun totuudet sovelletaan kuhunkin kulttuuriin kunakin aikana. Tämä on yhteisen pappeuden perustalta nouseva teologien ja maallikoiden yhteinen tehtävä.

11. Edelliseen liittyen toteamme, että monikulttuurisessa toimintaympäristössämme eivät vanhat teologiset ratkaisut ja menetelmät riitä, vaan evankelioimisessa on etsittävä uusia ilmaisutapoja, sovelluksia ja strategioita, joita olemme työstäneet E4:ssä Espoon Dipolissa ja jatkamme tätä prosessia tulevaisuudessakin. Apunamme on käyttäytymistieteiden ja viestintästrategioiden ohella lähetystyön kokemukset kulttuurienvälisestä viestinnästä.

12. Emme kohtaa erilaisuutta vain maahanmuuttajissa vaan suomalainen kulttuurimmekin on pirstaloitumassa erilaisiin alakulttuureihin, joiden ymmärtämiseen tarvitsemme tutkimusta ja koulutusta voidaksemme täyttää Kristuksen seuraajilleen antaman lähetys- ja evankelioimistehtävän. Tiedostamme samalla, että evankelioimisen teologia eikä oikea oppi riitä, vaan vasta yhdessä elämäntodistuksen kanssa ja Pyhän Hengen antaman voiman ja rakkauden avulla voimme todistaa Herrastamme niin, että syntyy uskoa ja rakkautta. Tässä auttakoon meitä pyhä, kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.