MESK URBAANI UNELMA

Jeesus on vastaus. Mikä olikaan kysymys?

Raimo Lappi, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys

Lauta-aidassa oli monien muiden julisteiden keskellä hengellinen juliste. Siinä luki: ”Jeesus on vastaus.” Joku oli kirjoittanut tussilla alapuolelle: ”Mutta mikä olikaan kysymys?” Useimmissa asioissa osaamme esittää kysymyksen, mutta vastausta ei ole. Evankeliumin sanoman kohdalla ongelma taitaa olla päinvastainen. Meillä on vastaus, mutta kysymys on unohtunut. Tarjontaa on, mutta kysyntää ei. Pitäisi herättää ihmisissä kysymys. Mikä se on? Mistä se löytyy? Raamatusta sitä pitäisi ensiksi etsiä.


 

1.  Pyri näkemään ihmiset Jumalan silmin (Joh. 3:18, 36 ja Room. 3:9–19)

Evankeliumin välittäjällä pitää olla näkemys ihmisestä ja siitä hengellisestä todellisuudesta, jossa ihminen on ilman Kristusta sekä on hänen tulevaisuudestaan ilman elävää uskoa Kristukseen. Evankelioimisen teologian käytännöllinen lähtökohta onkin, että pyrimme näkemään ihmiset sellaisina kuin Jumala heidät Raamatun mukaan näkee eli:

  • Jumalan luomina mutta langenneina, synteihinsä kuolleina ja Saatanan vallassa (Ef. 2:1–3).
  • Kristuksen lunastamina, mutta kuitenkin hänen vihollisinaan (Fil. 3:18–19).
  • ilman Kristusta tuomion alaisina ja kadotettuina, ilman toivoa maailmassa, tilastaan sokeina.
  • Jumalan rakastamina ja vetäminä, mutta häntä pakenevina (Matt. 23:37).
  • ”Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan” (Joh. 3:18).

2. Olemme lähetetyt ”avaamaan heidän silmänsä” (Ap. t. 26:18, Joh. 16:8–11), jotta he näkisivät

Hengellisessä mielessä meillä on siis edessämme lammas, joka ilman paimenta harhailee, kaatuilee, kompuroi ja haukkailee silloin tällöin ruohoa. Mutta miksi se kulkee kohti rotkon jyrkännettä? Yrität huutaa: ”Älä mene sinne. Täällä on parempaa ruohoa.” Lammas kuulee ja kääntyy sinuun päin. Silloin huomaat, että lampaan silmät ovat muurautuneet umpeen. Sehän ei näe. Yrität lähestyä, mutta lammas pakenee ja jatkaa silmät suljettuina kohti jyrkännettä.

Jumalasta ”tietämätönkin” ihminen on Jumalan vihan alla, koska on hylännyt Jumalan huolimatta ulkoisen olevaisuuden ja omantunnon todistuksesta (Room. 1:18–21, 2:1–6, 14–16). Jälkikristillinen maailma on Jumalan vihan alla, koska on hylännyt Kristuksen (Matt. 11:20–24 ja Joh. 3:18). Jokainen ihminen ilman uskoa Kristukseen on siis Jumalan vihan alainen Jumalan tahdon hylkäämisen, käskyjen rikkomisen, itsensä korottamisen, hedonistisen elämäntapansa, lähimmäisensä laiminlyömisen ja viime kädessä epäuskonsa tähden.

Ensin on esitettävä ”kielteinen” sanoma, ennen kuin mitään positiivista voi päästä alkuun. Ihmisten silmät voidaan avata vain julistamalla, opettamalla ja pitämällä esillä Jumalan lakia ja tahtoa. Mihin he muuten Kristusta tarvitsisivat?  On tähdättävä Jumalan sanalla ihmisten omaantuntoon. Onko puheissamme totuuden suolaa?

Näyttää siltä, että ”myönteisyyden” pyrkimys on hyvin pitkälle itsesensuroinut meidänkin sanavarastostamme käsitteet synti, tuomio, kadotus, kääntymys, parannus — jumalanpelosta ja Jumalan vihasta puhumattakaan. ”Myönteistämisen” listalla ovat nyt jo risti, veri, sovitus, käskyt. Kirjassa Eräs meidän ajan profeetta todetaankin, että evankeliumin julistus ilman lakia on lopun ajan suurin eksytys (s. 272).

Ihmiset eivät ole koskaan halunneet kuulla totuutta itsestään Jumalan sanan valossa. Se ei kuitenkaan oikeuta meitä vaikenemaan. Sanoman välittäjälle ei ole helppoa olla avaamassa ihmisten silmiä, mutta joka ei halua tuoda esille Jumalan vihaa, ei ota todesta Jumalan sanaa: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään” (Joh. 3:36).

3. Avatuin silmin ihmiset esittävät oikeita kysymyksiä (Ap. t. 2:37 ja 16:30)

Ihminen ei voi avata toisen ihmisen hengellisiä silmiä ilman silmävoidetta. Silmävoide on Pyhä Henki, joka avaa silmät näkemään Jumalan vihan ja ihmisen kadotuksen alaisen tilan. Mutta hän tekee sen yhtymällä Sanan mukaiseen julistukseen, opetukseen ja todistukseen. (Joh. 16:8–11)

Kun Pyhä Henki alkaa avata ihmisen ymmärrystä tilastaan Jumalan edessä, ihminen alkaa epäröidä huolettomuuttaan, välinpitämättömyyttään tai väärää varmuuttaan. Hän alkaa mielessään kysellä: ”Mihin joudun kuolemassa? Pelastunko minä?”

Avatuin silmin ihmiset kysyvät: ”Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?” (Ap. t. 2:37 ja 16:30) 

Yksinäisyydessään, pysäytettynä, tyhjyytensä tuntien, rakkaudenkaipuussaan mutta kuitenkin erossa Jumalasta, ihminen voi myös kysyä: ”Kuka minua lohduttaisi? Mikä kestää? Mikä on elämän tarkoitus?” Se, että kysymys: ”Miten löytäisin armollisen Jumalan?”, on niin harvinainen Suomessakin, jolla on vielä kristillinen tausta, on seurausta pitkäaikaisesta ja laajamittaisesta lain julistuksen ja opetuksen laiminlyömisestä.

4. Tekojen tie on nostettava pystyyn (Room. 3:20)

Avatuinkin silmin ihminen yrittää yleensä ensin kelvata Jumalalle parantelemalla itseään. Lain tie on nostettava pystyyn terävöittämällä laki, koska kukaan Jeesusta lukuun ottamatta ei ole kyennyt eikä kykene täyttämään Jumalan lakia ja tahtoa (esim. Matt. 5: 21, 22, 27, 28 ja Room. 7:14). 

Sanoman välittäjän tulee saada ihminen näkemään itsensä synnin vankilassa, josta johtaa ulos vain yksi ovi: Jeesus-ovi.

5. Jeesus on vastaus, mutta miten? (Joh. 3:16, 1. Kor. 15:1–5, Ap. t. 4:12)

Evankeliumi ei ole mikä tahansa puhe Jeesuksesta, vaan selkeästi määritelty sanoma (1. Kor. 15:1–5). Emme saa hävetä evankeliumia, sillä se antaa vastaukset, joita mikään muu ei voi antaa. Jeesus on vastaus ihmisen langenneeseen tilaan ja Jumalan vihan ongelmaan. Jeesuksessa on pelastus synnistä ja sen seurauksista, kuolemasta, Saatanasta, tuomiosta ja kadotuksesta sekä pääsy iankaikkiseen elämään. (Hepr. 2:14–15, Room. 8:1–4)

Jeesusta voi ja saa lähestyä myös elämän ongelmista käsin. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt. 11:28–30). Tällainen lähestyminen tulee johtaa synti-armo -akselille, tai muuten on vaarana valjastaa Jeesus yleisvastaukseksi elämän  ongelmiin tai onnellisuudentuojaksi. Tätä Raamattu ei ole luvannut. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä” (1. Kor. 15:19). 

6. Tavoite on, että syntyisi yhteys Kristuksen ja ihmisen välille (2. Kor. 5: 18–6:2)

Miten Jumalan objektiivinen pelastusteko tulee yksityisen ihmisen osaksi? Perustotuus on, että vain syntisyytensä ja syntinsä tunnustava ihminen saa armon (1. Joh. 1:9–10). On kehotettava ihmistä ottamaan Jumalan armo Jeesuksessa vastaan tässä ja nyt (2. Kor. 5:19–6:2).

Pelastus ilman kuuliaisuutta on Raamatussa tuntematonta. Kun Jumala puhuu ihmisen omalletunnolle ja tarjoaa armoaan, hän samalla kutsuu parannukseen (mielenmuutokseen), tietoisten syntien hylkäämiseen sekä elämän ja tahdon hallintavallan antamiseen Jeesukselle. ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’ pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21, Sananl. 28:13)  

7. Todellisten syntien tunnustaminen, vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen ovat Jumalan työtä (Room. 8:33 ja Joh. 3:7–8)

Sanoman välittäjän tulee johtaa ihminen vastaanottamaan Jumalan armo eli avaamaan sydämensä Jeesukselle, mutta hän ei voi vanhurskauttaa eikä uudestisynnyttää tätä, sillä se on Jumalan työ (Joh. 6:29). Raamatussa ei ole mitään uudestisyntymisen ”kaavaa”. ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” (Joh. 3:7–8) Sanoman välittäjän on uskottava ja rukoiltava, että Jeesuksen vastaanottaneelle Jumala kirkastaa armon. Myös yksityiskohtaiset synnit nousevat omalletunnolle usein vasta myöhemmin.

8. Sanoman välittäjän asema ja asenteet (Luuk. 10:16, 1. Kor. 9:19–23 )

 Ratkaisevaa on, mitä julistamme tai opetamme. Arvovaltamme on Sanan arvovaltaa. ”Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut…” (Luuk. 10:16).                                                                                                                                              

Jumala tahtoo kohdata ihmisiä kauttamme. Siksi välitämme heille Jumalan asenteen, emme omia tunnetilojamme. Viemme sanomaa Kristuksesta pelastajana, emme omia mielitulkintojamme Raamatusta. Omista kokemuksista kerrottaessa on muistettava pohtia, tuleeko sanoma esille? Tärkeintä on, että sanojemme ja asenteidemme kautta Jumala löytää tien ihmisen sydämeen.
Koska ihmiset ovat erilaisia, koska heillä on erilaiset kysymykset ja he ovat erilaisessa sieluntilassa ja elämäntilanteessa, sanoman välittäjän on kyettävä teologisen perustansa säilyttäen suureenkin joustavuuteen ja hänen on oltava herkkä Pyhän Hengen johdatukselle. (1. Kor. 9:19–23)

Muista, että Jumalaa ei voida manipuloida tekniikoilla, muodoilla tai määrätyillä askeleilla.

Älä lankea pragmatismiin: evankeliumin totuusarvoa ei mitata määrällisillä tuloksilla. Älä lankea subjektivismiin tekemällä uskonnollista kokemusta julistuksen keskukseksi. Älä sekoita Kristuksen työtä meidän puolestamme eli evankeliumia Kristuksen työhön meissä eli pyhitykseen. 

 9. Ihmiset tulee kohdata Jumalan sanalla elämän todellisuudessa (Joh. 4:7–26 ja Ap. t. 16:13–14)

On mentävä sanoman kanssa ihmisten elämän arkeen ja asioista on puhuttava oikeilla nimillä. Näin Jeesus kohtasi mm. samarialaisen naisen kaivolla. Puheemme ja todistuksemme ei kosketa, kun se ei vastaa ihmisten elämän arkitodellisuutta. Totuuden mukaan julistaminen ei työnnä ihmisiä pois, jos he kokevat rakkautta. He tietävät itsekin, että heidän elämässään on jokin vialla.

10. Älä jätä Jeesuksen seuraan lähtenyttä yksin (Ap. t. 20:31–32)

Viisi prosenttia evankelistan työstä on aktiivista vaikuttamista, 95 prosenttia jälkihoitotyötä esirukouksen, neuvomisen ja sielunhoidon muodossa (Ap. t. 20:31–32).