MESK URBAANI UNELMA

Rukous ja elävä jumalasuhde evankelioimistyön lähtökohtana

Seppo Niemeläinen,
Missiokouluttaja, Kansan Raamattuseura

Tässä ajassa tarvitaan todellakin Kristuksen evankeliumin rohkeaa julistamista, mutta jos haluamme nähdä herätyksen, meidän on ensin itse herättävä elämään täysillä Jumalalle.



Kun mietin tätä alustusta eilen illalla, osui Raamatusta silmiini seuraava Sakarjan kirjan kohta. Uskon, että Jumala haluaa sen kautta sanoa meille tänään jotakin, sillä teksti kytkeytyy hyvin mm. siihen, mitä Kalevi Lehtinen aamun luennossaan puhui kristittyjen haasteesta astua esiin. Tässä ajassa tarvitaan todellakin Kristuksen evankeliumin rohkeaa julistamista, mutta jos haluamme nähdä herätyksen, meidän on ensin itse herättävä elämään täysillä Jumalalle.

Sakarja 8:20-23
20 Näin sanoo Herra Sebaot: -- Vielä on tapahtuva, että monet kansat ja monien kaupunkien asukkaat lähtevät liikkeelle.
21 He kulkevat kaupungista toiseen ja sanovat: "Lähtekää tekin mukaan, menkäämme yhdessä Jerusalemiin uhraamaan Herralle ja etsimään häneltä armoa, rukoilemaan Herraa Sebaotia." Ja kaikkialta kuuluu huuto: "Minä tulen mukaan!"
22 Kansanjoukot ja mahtavat kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia, uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.
23 "Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: 'Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.'"

Ensisijalla vuorovaikutus Jumalan kanssa

Haluaisin korostaa, että seurakunnan evankelioimistyö ei ole sama asia kuin evankelioimistapahtuma tai -kampanja. Ei voida ajatella, että kaikki tarvittava on tehty tunnetun evankelistan käytyä paikkakunnalla. Työ voi toki huipentua evankelioimiskampanjaan, mutta se ei ole ensisijainen tapa ja väline, jolla asia saadaan ”pois päiväjärjestyksestä”.

Sen sijaan, että puoliväkisin pystytetään evankelioimistapahtuma ja luodaan häthätää rukoustoimintaa sen ympärille, olisi kristittyjen ensisijaisesti herättävä hoitamaan omaa jumalasuhdettaan. Kun Jumalan lapset kokoontuvat yhteen rukoilemaan ja olemaan Jumalan läheisyydessä, syntyy spontaani kaipuu saada kertoa evankeliumia muillekin. Seurakunnan rukouksesta voi syntyä näky liikkeelle lähtemisestä. Tällöin lähtökohdat mahdollistavat myös julkisen, näkyvän kampanjan järjestämisen. Evankelioimistapahtuman järjestäminen toisaalta mobilisoi erityisellä tavalla keskitettyä rukousta paikkakunnan puolesta.

Elävä suhde Jeesuksen kanssa on seurakunnan evankelioimistyön ydin. Jokainen kristitty, jolla on toimiva jumalasuhde, on seurakunnan evankelioimisen voimavara.

Missä ovat evankelioitavat?

Valitettavasti monelle meistä on käynyt niin, että ne ystävät, joille voisimme kertoa Jeesuksesta, ovat kadonneet vuosien varrella jonnekin. Uskoon tullessa suhteet vanhoihin ystäviin katkeavat turhan helposti ja seurakunnassa pitkän aikaa viihtyneellä uskovaisella saattavat suhteet ”ulkomaailmaan” olla todella harvassa. Syyt ovat osittain ymmärrettäviä – kavereiden harrastukset eivät enää kenties kiinnosta – mutta paljosta saamme syyttää myös omaa taitamattomuuttamme. Meidän tulisikin ymmärtää, että meitä ei oteta pois maailmasta, vaan maailma on meidän tehtävämme. Nyt pitäisi miettiä, kuinka rukoilla näiden ehkä jo osittain unohtuneiden ystävien puolesta ja kuinka osoittaa heille rakkautta.

Maailma kaipaa rakkautta enemmän kuin mitään muuta. Ja se rakkaus valuu meidän sisimpäämme vain, kun olemme Jeesuksen kanssa – mieluummin vielä niin, että Jumala puhuu ja me olemme hiljaa. Tässä on evankelioinnin lähtökohta.