MESK URBAANI UNELMA

Onko armolahjoilla käyttöä evankelioimisessa?

Klaus Korhonen, Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja
Erkki O. Auranen, pastori, Ristivitonen ry.

Miksi seurakunta tarvitsee armolahjoja? Onko armolahjoilla käyttöä evankelioinnissa? Onko uskova aina tietoinen armolahjoistaan? Pajassa mietitään myös rukouksen ulottuvuuksia: miten rukous ja armolahjat liittyvät toisiinsa?



1 Johdanto

Rukouksen ja armolahjojen kenttä on niin laaja, että emme yritäkään luoda siitä kattavaa yleiskuvaa. Luomme kuitenkin silmäyksen rukouksen erilaisiin ulottuvuuksiin. Tutkimme armolahjojen luonnetta ja niiden käyttöä seurakunnassa ja evankelioinnissa. Jossakin muodossa sekä rukous että armolahjat kuuluvat kaiken elävän kristillisyyden spiritualiteettiin. Pyrimme keskustelussa erityisesti selvittämään, miten rukous ja armolahjat liittyvät toisiinsa: tarvitseeko seurakunta molempia.

2 Rukouksen ulottuvuuksia

Onko rukous ihmisen puhetta Jumalalle?

Rukous nähdään usein yksipuolisesti ihmisen puheena Jumalalle. Pelkistetysti rukouksella ymmärretään tavallisimmin pyytämistä. Tämä ilmenee selvästi jumalanpalveluksiin ja hengellisiin tapahtumiin lähetettyinä esirukouspyyntöinä. Ne osoittavat, että nykyisinkin ihmisellä on tarve kääntyä arkisissa ongelmissaan Jumalan puoleen. Toisaalta ne voivat oireilla tehokkuuteen suuntautuneen aikamme asenteita: minäkeskeisyyttä ja kärsimättömyyttä.

2a Rukous on vuorovaikutusta

Rukouksen lähtökohta on siinä, että Jumala on ensin kääntynyt meidän puoleemme. Meidän ei tarvitse taivutella häntä puolellemme, sillä hän rakastaa meitä niin, ettei säästänyt omaa Poikaansakaan. Voimme luottaa, että hän on valmis antamaan meille Poikansa mukana kaikkea muutakin. Jumala on omalta puoleltaan avannut tien, jota saamme käydä.

Rukous ei ole vain ihmisen puhetta Jumalalle. Missään tapauksessa siihen ei liity suorituspainotteisuutta. Jeesus varoitti monisanaisesta rukouksesta, joka on tyypillistä pakanoille. Rukous on myös sydämen hiljentymistä Jumalan edessä: odottamista, kuuntelemista ja tyhjenemistä. Juuri rukouselämän ”passiivinen” puoli onkin nykypäivän tehokkuuteen kasvaneelle ihmiselle usein vaikeinta.

Rukous on myös koulua. Opetuslapset saivat Jeesuksen rukouselämää seuratessaan halun oppia rukoilemaan. Vastauksena siihen Jeesus opetti heille Isä meidän –rukouksen. Siitä voimme saada suuntaa rukoukselle. Rukouksen sisältö palvelee ”ikään kuin merimerkkeinä, joiden piirissä rukouksen laiva turvallisesti saa kulkea” (Olfert Ricard).

2b Rukouselämän ilmaisumuotoja

Esimerkkejä

  • Kiitos

    Kertomus kymmenestä spitaalisesta muistuttaa meitä kiitoksen merkityksestä. Raamatun rukoilijat eivät ole unohtaneet kiitosta. Hyvä esimerkki heistä on Daavid. Jumalan kansa on aina tuntenut tarvetta kiittää Jumalaa ja kokenut samalla hänen läsnäoloaan. Kiitoksen tulisikin olla rukouksen perusvire niin, että voimme kiittää Jumalaa kaikesta. Usko voi kiittää jopa silloinkin, kun kaikki näyttää vielä pimeältä ja toivottomalta. Moni uskova on saanut nähdä, että elämän vaikeisiin vaiheisiin voi sisältyä ennalta aavistamaton siunaus.

  • Ylistys ja palvominen

    Kiitos on ihmisen mielenilmaisu Jumalan antamista lahjoista ja avusta. Palvonnassa ja ylistyksessä ihminen sen sijaan katselee uskossa Jumalaa ja kiittää siitä mitä Jumala on. Raamattu kertoo, että taivas on täynnä ylistystä. Ylistys näyttää liittyneen luonnollisena osana Jerusalemin alkuseurakunnan kokoontumiseen. Myös apostolit viljelevät ylistystä ja mahdollisesti myös seurakunnan käyttämiä ylistyskaavoja kirjeissään.

  • Siunaaminen

    Siunausrukous on yksi kristikunnan yleisimmin käyttämiä rukouksen muotoja. Siunaus onkin vastakohta maailmassa vaikuttaville hajottaville ja särkeville voimille. Raamatun teksteistä voi päätellä, että siunaaminen välittää Jumalan pelastavaa, eheyttävää ja parantavaa voimaa. Vanhassa Liitossa pidettiin tärkeänä uuden polven siunaamista. Siihen liittyikin ajatus hengellisen perinnön siirtämisestä, kaiken hyvän enentymisestä ja varjeluksesta. Uudessa Liitossa siunaaminen on rakkauden käskyn edellyttämä kutsumus. Siunaamiseen liittyy erottamattomasti anteeksiantamus ja armahtava asenne toisia kohtaa.

    Siunauksen yhteydessä kristillisissä seurakunnissa pappi tai vanhin panee kätensä siunattavan päälle. Tämä tapahtuu Raamatun esikuvan mukaan, kun esim. rukoillaan sairaitten parantumisen tai Pyhällä Hengellä täyttymisen puolesta. Myös virkaan asettamisen tai lähetystehtävään lähettämisen yhteydessä kädet lasketaan siunaten palvelutehtävään astuvien ylle. Jaakob kehottaa liittämään sairaitten puolesta rukoilemiseen öljyllä voitelemisen, mikä onkin käytössä monissa kristillisissä yhteisöissä.

  • Katumus ja parannus

    Merkittävä osa Raamatun rukouksista muodostuu katumuksesta ja parannuksesta. Tämä ei tarkoita vain uskosta osattoman tai uskosta vieraantuneen kääntymistä, vaan synnin tunnustamisen ja anteeksiantamuksen tarvetta myös uskovan elämässä.

    Daavid rukoili lankeemuksensa jälkeen, ettei Jumala ottaisi häneltä pois Pyhää Henkeään. Paavalin teksteihin liittyy ajatus jatkuvasta parannuksesta. Parannuksen kehotus esitetään myös Ilmestyskirjan seurakunnille. Katumuksella ja parannuksella onkin hyvin tärkeä vaikutus kristillisyyden elinvoimaisuuteen. Ilman nöyrää ja rehellistä itsetutkistelua uskovat voivat tulla koviksi ja itseriittoisiksi, mutta parannus voi sisältää uuden hengellisen herätyksen tai yhteiskunnallisen uudistuksen siemenen.

  • Pyytäminen ja esirukous

    Oikeus pyytämiseen ei ole vain myönnytys, vaan uskovan oikeus. Jeesus kehotti pyytämään ja liitti siihen lupauksen rukousvastauksista. Jeesus antoi erityisen lupauksen kahden ihmisen keskenään sopimaan rukoukseen. Sopimusrukous soveltuu erityisesti tilanteisiin, jotka vaativat luottamuksellisuutta ja määrätietoisuutta. Muutenkin Vapahtajamme liitti monet lupauksensa rukoukseen. Rukoilija ei kuitenkaan voi mielivaltaisesti toivoa mitä tahansa tai vaatia Jumalaa toimimaan oman mielensä mukaan, sillä usko pohjautuu Jumalan lupauksiin, jotka löydämme hänen Sanastaan.

    Esirukous on rukousta toisten ihmisten puolesta. Siinä on opeteltava kohdistamaan huomio siihen, mikä hyödyttää ja palvelee toisia. Vanhassa Testamentissa on esimerkkejä suurista esirukoilijoista. Myös Uudessa Testamentissa esimerkiksi Paavali kertoo öin ja päivin rukoilevansa seurakuntien puolesta ja pyytää esirukousta myös omasta puolestaan. Edelleen hän kehottaa rukoilemaan hallitusten ja esivallan puolesta. Uskovien esirukoukset ovat vaikuttaneet niin yksilöiden, seurakuntien kuin kansakuntienkin kohtaloon. Kirkkohistoriassa Augustinus on esimerkki rukousten lapsesta, jonka puolesta äiti Monica peräänantamattomasti rukouksin taisteli, kunnes rukouksiin vastattiin.

3 Koko seurakunnan armolahjat

Usein armolahjat yhdistetään joihinkin harvoihin ”armoitettuihin”, jotka selvästi erottuvat tavallisesta kristikansasta. Tällaisia ihmisiä onkin aina ollut Jumalan kansan joukossa. Tarkemmin katsottuna armolahjat ovat kuitenkin paljon yleisempiä.

Kreikan sanaa ”kharisma” käytetään eri perusmerkityksissä.

Paavali nimeää iankaikkisen elämän armolahjaksi: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Kyse on siis armolahjasta sen laajimmassa merkityksessä: iankaikkisen elämän lahjasta. Sillä Jumala haluaa siunata ja rikastuttaa jokaisen ihmisen.

Edellisen lisäksi Paavali puhuu erityisistä armolahjoista, joita Kristus on nähnyt hyväksi antaa uskoville. Paavali antaa myös kehotuksen: ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina” (1. Piet. 4:10). Tässä ei puhuta iankaikkisen elämän lahjasta, vaan erityisistä kristilliseen palvelutyöhön annetuista lahjoista. Paavalin ilmaisusta ”palvelkaa kukin” voi päätellä, etteivät armolahjat ole vain joidenkin harvojen etuoikeus, vaan uskovilla on yleisesti omat lahjansa.

4a Yliluonnolliset ja luonnolliset lahjat

Armolahjoja on ainakin kahdentyyppisiä. Ensinnäkin Uusi Testamentti esittelee armolahjojen yhteydessä hyvin laajan lahjojen kentän. Näitä lahjoja mainitaan mm. Roomalaiskirjeen 12. luvussa, mutta myöskin monissa muissa yhteyksissä. Uuden Testamentin opetuksesta voikin saada vaikutelman, että armolahjojen laajaan kenttään kuuluu ihmiseen mahdollisesti jo syntymässä istutettuja persoonallisia ominaisuuksia, jotka kuitenkin pääsevät oikeuksiinsa, kun Pyhä Henki tulee ihmisen elämään uskoontulon yhteydessä.

Kansainvälisesti eri seurakunnissa ja raamattukouluissa onkin viime vuosina käytetty ns. ”armolahjatestejä”, joiden avulla uskovia on yritetty auttaa löytämään erityiset lahjansa ja palvelemaan niillä. Esim. Wagnerin (USA) ja Schwarzin (Saksa) käyttämien testien mukaan on olemassa mm. organisaation, lähetystyön ja apostolisen toiminnan, paimenen eli pastoraalisen työn, evankelioinnin, sielunhoidon, antamisen, demonien ulosajamisen, vapaaehtoisen köyhyyden, naimattomuuden, taiteellisen luovuuden, avustamisen, johtamisen, palvelemisen, laupeuden harjoittamisen eli diakonian, vieraanvaraisuuden ja musiikin lahjat. Jumalan ihmiseen istuttaman luovuuden kenttä lienee edellä mainittua luetteloa laajempi. Joka tapauksessa jokainen kristitty on varustettu ainakin yhdellä erityisellä lahjalla, jolla hän voi palvella lähimmäisiään.

Toinen armolahjojen kenttä on selkeämmin rajattu. Yliluonnolliset lahjat eivät ole missään tekemisissä synnynnäisten lahjojen kanssa. Yliluonnollisista lahjoista Paavali käyttääkin ilmaisua Hengen lahjat. Niitä hän mainitsee 1. Korintolaiskirjeen 12. luvussa yhdeksän:

 

  • viisauden sanat
  • tiedon sanat
  • usko
  • terveeksitekemisen lahjat
  • voimallisten tekojen lahja
  • profetoimisen lahja
  • henkien arvostelemisen lahja
  • kielillä puhumisen lahja
  • kielten selittämisen lahja

Kuitenkaan näillekään lahjoille ei voi piirtää mekaanista rajaa, sillä voimavaikutukset ja Jumalan ilmestymisen muodot voivat olla eri tilanteissa erilaisia. Terveeksitekemisen lahjoista puhutaan monikossa. Ehkä voimme sen päätellä viittaavan ihmisen kokonaisvaltaiseen eheytymisen tarpeeseen.

4b Miten armolahjoja voi saada?

Paavali kehottaa tavoittelemaan kaikkein arvokkaimpia armolahjoja. Armolahjoja on siis lupa pyytää Jumalalta. Ne eivät kuitenkaan saa muodostua itsetarkoitukseksi. Kaiken aikaa on muistettava, että niiden päämääränä on palvella ja edistää Jumalan valtakuntaa. Siksi Paavali joutui puuttumaan myös armolahjojen väärinkäyttöön. Armolahjojen tarve syntyykin ensisijaisesti ihmisen kyvyttömyydestä ja heikkoudesta: uskova tiedostaa, etteivät hänen omat taitonsa ja voimansa riitä. Tarvitaan ihmisen mahdollisuudet ylittävää Jumalan toimintaa. Lukemattomilla uskovilla on omassa palvelutyössään esimerkkejä Jumalan yliluonnollisesta asioihin puuttumisesta. Armolahjat ovat Jumalan vaikuttamia lahjoja, jotka kasvavat inhimillisen heikkouden maaperässä.

Luonnollisesti on mahdollista, että uskovalla on pyytämättäänkin Jumalan antamia armolahjoja. Erityisesti tämä on mahdollista, kun on kyse edellä puhutusta armolahjojen laajasta kentästä. Paavali kehottaa Timoteusta, ettei tämä laiminlöisi armolahjaa, jonka hän sai silloin, kun vanhimmat panivat kätensä hänen päälleen. Tämä vahvistaa käsitystä, joka vallitsee monissa kirkoissa. Sen mukaan virkaan siunaamisen yhteydessä Jumala valtuuttaa siunattavan erityisellä palvelutehtävään tarvittavalla lahjalla tai lahjoilla.

4c Armolahjoilla palvellaan

Kuten jo edellä totesimme, armolahjat on tarkoitettu palvelua varten. Ne eivät ole ”kunniamerkkejä” eikä niillä voi mitata käyttäjän hengellistä tilaa. Sananmukaisesti armolahjat ovat pelkästään Jumalan armoa.

Armolahjojen luonteeseen ei myöskään kuulu, että ne muodostaisivat minkäänlaista pakkoa käyttäjälleen. Paavalin mukaan yliluonnollisia karismaattisia lahjoja voidaan käyttää harkitusti. Jopa profeetat pystyvät sen mukaan hallitsemaan henkilahjojaan, eivätkä ne saa aiheuttaa epäjärjestystä.

Uuden Testamentin hengestä voimme myös päätellä, ettei Jumalan antama armolahja ole uskovalle taakka, vaan Jumalan antama armonosoitus ja valtuutus toimintaan. Johdonmukaista on ajatella, että Jumala antaa myös ilon ja kiinnostuksen siihen työhön, jossa hän haluaa uskovaa käyttää: ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa” (Fil. 2:13).

Seurakunta tarvitsee erilaisia armolahjoja voidakseen rakentua ja myös palvella omassa ajassaan. Ilman Jumalan antamia lahjoja mikä tahansa kirkko tai yhteisö pysähtyy eikä pääse palvelemaan Jumalan tarkoittamalla tavalla. Luonnollisten lahjojen lisäksi elävän kristillisyyden olemukseen kuuluu järjellä selittämätön ja uskossa vastaanotettava Jumalan toiminta. Elävä usko näkee näkyvän yläpuolella näkymättömän. Ilman tätä ”transsendenttista ulottuvuutta” kristillinen usko ei enää ole uskoa, vaan kuollutta uskonnollisuutta tai inhimillistä perinnettä. Luottamus Jumalan elävään ja yliluonnolliseen läsnäoloon on kasvavan ja valloittavan kristillisyyden tunnusmerkki kaikkialla maailmassa.

5 Miten rukous ja armolahjat kuuluvat yhteen?

Lopuksi pohdimme yhdessä edellä käsittelemiämme alueita:

 

  • Miten rukous ja armolahjat yhdistyvät käytännön palvelutyössä?
  • Millaisia armolahjoja seurakuntamme tänä päivänä tarvitsevat?
  • Onko joillakin armolahjoilla erityisesti käyttöä evankelioinnissa?
  • Mitä pajamme aihe rukouksesta ja armolahjoista on antanut minulle henkilökohtaisesti?